Ideat ovat sytykkeitä, joista kasvaa suuri roihu

lokakuu 4, 2016 kello 16:15 (Eija Mäkinen)

Maanantaisin näyttelijä Elisa Piispanen suunnistaa Koukkuniemen vanhainkotiin ja virkkaa ja laulaa yhdessä muistisairaiden kanssa. Laulua ja lankoja -ryhmä on osallistavaa taiteellista toimintaa ja osa Tampereen Teatterin yleisötyötä.

– Kun aloitin yhteisövirkkauksen Koukkuniemessä, mukanani oli yleisötyöntekijä Disa Kamula. On aivan erilaista lähteä liikkeelle ja ryhtyä toteuttamaan ideaansa, kun taustalla on ison organisaation tuki, hän sanoo.

Laulua ja lankoja

– Se tarkoittaa myös hyväksymistä ja nähdyksi tulemista. Se, että muut uskovat hankkeeseen, antaa itseluottamusta ja rohkeutta, Karoliina Blackburn lisää.

Uudenlaista teatteriajattelua edustaa myös Rakas, sinä lennät!, jonka Blackburn ja Piispanen toteuttavat yhdessä sirkustaiteilija Iiro Heikkilän kanssa. Runoja ja ilma-akrobatiaa yhdistävä esitys kiertää ensi vuonna Pirkanmaan vanhainkodeissa, hoitokodeissa ja lastenkodeissa.

Missä sponsori luuraa?

Kun Karoliina Blackburn toteutti viime vuonna liikuntaa ja taidetta yhdistäneen Halli, The Pool -teoksen Kalevan uimahalliin, esitystä tuki 17 sponsoria. Kun hän toukokuussa lähestyi Rakas, sinä lennät! -esityksen merkeissä 20 yrityselämää edustanutta sponsoria, yksikään ei lähtenyt mukaan.

Karoliinan hyppy

– Se oli yllätys, varsinkin kun koin, että vireillä on Halliakin hienompi hanke, jonka ytimessä on hyväntekeväisyys ja joka on hyväksytty Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoon. Joko se kertoo aikamme arvoista tai ehkä yhteys hoitolaitoksiin saattoi pelottaa sponsoreita, Blackburn sanoo.

Elokuussa esityksen valmistuminen varmistui lopullisesti, kun Pirkanmaan liitto myönsi tekijöille 8 000 euron aputahan. Myös Vivicas Vänner -säätiö on tukenut Rakas, sinä lennät! -esitystä.

– Pirkanmaan liitolta saamamme summa tarkoittaa kolmelle henkilölle suunnilleen yhden kuukauden palkkaa. Se ei sisällä harjoitteluaikaa eikä käytännön järjestelyjä, jotka liittyvät esityksen toteuttamiseen. En ole kuitenkaan heittänyt kirvestä kaivoon sponsoreiden suhteen.

Tekemisen meininki tarttuu

Karoliina Blackburn sanoo oppineensa paljon Halli, The Pool -esityksen tuottamisesta. Matka visiosta valmiiseen lopputulokseen ei ole helppo, mutta sen kerran taivallettuaan tohtii tarttua uusiin haasteisiin.

– Nyt tiedän, että kykenen toteuttamaan ja tuottamaan isonkin produktion. Se ei ole mitään muuta kuin raakaa työntekoa, joka vaatii itsepäisyyttä, jääräpäisyyttä ja matemaattisen yhtälön ratkaisua. Olen ymmärtänyt, että oikeiden ihmisten kanssa voi tehdä kaikenlaisia asioita. Yksin en ole mitään.

Hän muistuttaa, että kaikki, mitä näemme ympärillämme, on alun perin ollut jonkun idea; sytyke, joka kasvaa ja voi parhaimmillaan synnyttää suuren roihun.

– Olennaista on, että ihmiset luovat yhdessä. Joka kerta, kun olen heittänyt ilmaan idean, joku toinen on tuonut siihen jotakin lisää, jalostanut ideaa pidemmälle. Lopulta se on muuttunut osiensa summaa isommaksi, mikä on riemastuttavaa. Tärkeintä on löytää ympärilleen ihmisiä, jotka innostuvat samasta ideasta. Silloin muutkin innostuvat. Tekemisen meininki tarttuu.

Aito ja tärkeä koskettaa myös muita

Kehotus katsoa tulevaisuuteen ja valottaa haaveita paljastaa näyttelijät maailmanmatkaajiksi. Vaikka vastauksissa on rutkasti leikkimieltä ja huumoria, ne kertovat seikkailunhalusta.

– Olemme luonnollisesti kiertäneet uuden esityksemme kanssa pitkin Eurooppaa, ja meitä on pyydetty Amerikkaan, Australiaan ja Aasiaan. Ja minä olen päässyt hyppäämään etelän ulkoaltaisiin, Karoliina Blackburn sanoo.

– Siirrymmekö Cirque de Soleil’hin? Näkisin sen, Elisa Piispanen lisää.

Perth Australia

Ajatus esityksen ulkomaille viemisestä ei ole vain kevyt heitto, sillä tangon ja alustan varaan rakennettu teos on helppo toteuttaa missä vain. Olennaisin kysymys liittyy sisältöön. Miten herättää yleisön huomio maailmassa, jossa on tarjolla lähes kaikkea?

– Jos aihe koskettaa ja aiheuttaa minussa jotakin isoa, se todennäköisesti puhuttelee myös muita. Olemme laumaeläimiä, suuri ihmisheimo. Meihin pätevät samat lainalaisuudet, Piispanen sanoo.

– Esityksessä voidaan yhdistellä asioita kummallisellakin tavalla, mutta jotta se saisi heijastuspintaa muissa, aiheen tulee olla tekijöille henkilökohtaisesti tärkeä ja sitä kautta aito. Eikä se onnistu laskelmoiden, Blackburn huomauttaa.

Tervetuloa leijukerhoon!

Kaksikon tenhon voi testata ensi helmikuussa, kun Tampereella käynnistyy Pro Arctis, ensimmäinen taiteen soveltava talvifestivaali, jonka teemana on tila. Tapahtumaan kutsutut Blackburn ja Piispanen esiintyvät Tampereen rautatieasemalla.

– Alan heti visioida, kun tiedän, että on tuommoinen tila ja puitteet, Piispanen innostuu.

– Olemme siinä kaupungin portilla, kun ihmiset ovat joko tulossa tai lähdössä. Osa heistä kävelee, on kiireisiä, ei pysähdy. Osa hämmästyy, loukkaantuu, suuttuu, innostuu, ilostuu – ja osa jää katsomaan. Se on minusta ihana mahdollisuus.

Elisa ilmassa

Mahdollisuuksia Elisa Piispanen haluaa antaa myös muille. Hän vetää maanantaisin Tampereen Teatterissa ilmaiseksi leijukerhoa, jossa harjoitellaan ilma-akrobatiaa ja tankotanssia. Mukaan ovat tervetulleita myös ensikertalaiset. On vain yksi ehto: leijukerhoon pitää ilmoittautua ennakkoon, jottei ”harjoitushuoneen ovella jonota yhtäkkiä 500 ihmistä”.

– Kyse on turvallisuudesta. Meitä opettajia on kaksi, ja haluamme koordinoida harjoittelun niin, että kaikki toimii mahdollisimman hyvin, Piispanen sanoo.

– Haluan auttaa ihmisiä vapautumaan ja kokemaan elämänriemua; olemaan leikkisämpiä ja vapaampia. On jo monia, jotka ovat leijukerhossa oppineet uutta ja hämmästyneet niin itsestään kuin kehostaankin. Tervetuloa kokeilemaan!


Olethan lukenut Karoliina Blackburnista ja Elisa Piispasesta kertovan juttusarjan ensimmäisen osan Ilma-akrobatiaa, runoja ja yllättäviä törmäytyksiä  ja toisen osan Ilmaisuvoimainen keho on näyttelijälle elinehto.

KOMMENTOI



*) Kentät jotka merkitty tähdellä ovat pakollisia.