Super-Kalevala on hurja naimaeepos ja taideteko

heinäkuu 8, 2016 kello 17:30 (Eija Mäkinen)

Esittelemme säätiön tukemia ja palkitsemia tekijöitä. Vuorossa on nyt Super-Kalevalan toteuttava työryhmä, Inkerin Kansallisteatteri. Tämä on kolmiosaisen bloggaussarjan ensimmäinen osa.


Udun keskellä odottaa ankara väki, ikikylmän Pohjolan ylimmän vallan haltijat. Siinä seisovat Louhi ja Pohjolan kuvankauniit neidot ja sanelevat kovia ehtoja valtakunnassa ravaaville kosijoille. Naisen hintana on milloin Hiiden hirvi, milloin Tuonelan joutsen, milloin rikkauksia alati jauhava sampo.

Kalevalaa on joskus kutsuttu naimaeepokseksi. Monet runoista kertovat siitä, miten Pohjolasta lähdetään hakemaan morsianta. Siellä käyvät vaihtelevalla menestyksellä niin Väinämöinen, Lemminkäinen kuin Ilmarinenkin. Se tuntuu olevan heidän pääasiallinen motivaationsa, Super-Kalevalan ohjaaja Juho Liira sanoo hymähtäen.

Kalevalassa toistuu satumaailmasta tuttu teema. Sankarin on vastattava kolmeen haasteeseen, kohdattava kolme vastoinkäymistä tai tehtävä kolme urotekoa. Vasta sitten hän voi lunastaa palkinnon, tuottaja Jonni Haasanen lisää.

Korkeakirjallisuutta keskittymishäiriöisille

Haminan Teatterissa 11.7. kantaesityksensä saava Super-Kalevala on vuonna 2015 perustetun Inkerin Kansallisteatterin ensimmäinen produktio. Tekijöiden mukaan kansalliseepokseen pohjautuva esitys on henkistä sukua amerikkalaiselle fantasiadraamasarjalle Game of Thrones ja tarjoaa sankareineen vaihtoehdon Tuntemattomalle sotilaalle.

Luonnehdinta paljastaa, että luvassa on seikkailu.

Juho Liira uskoo, että monilla nykysuomalaisilla on ambivalentti suhde kansalliseepokseemme, mikä johtuu paljolti sen esittelytavasta.

– Kun yläasteella äidinkielen opettaja lausui luokan edessä Kalevalaa, kyse oli kohotetusta korkeakirjallisuudesta, josta puuttui kaikki vauhti ja vaaralliset tilanteet. Populaarikulttuuri eri ilmiöineen tuntui silloin paljon kiinnostavammalta, hän sanoo.

– Se on syy, miksi Kalevala on jäänyt niin etäiseksi. Nyt tuomme koko homman katsojan naamalle ja teemme sen coolisti. Tavoitteemme on tarjota korkeakirjallisuutta keskittymishäiriöisille ja osoittaa, etteivät Elias Lönnrotin kokoaman runoelman tarinat olekaan niin monimutkaisia, Jonni Haasanen sanoo.

Etualalla Elina Saarela, takana Karlo Haapiainen.

Etualalla Elina Saarela, takana Karlo Haapiainen.

Lemminkäisen roolin näyttelevä Elina Saarela kertoo yllättyneensä tajutessaan, miten vähän hän on tosiasiassa tiennyt Kalevalan tarinoista.

– Tunsin suurimmat tarinat, kuten Kullervon, ja niiden käännekohdat ja henkilöt, mutta henkilöiden keskinäiset suhteet yllättivät. Esityksessämme nousevat esiin tapahtumat ja suhteet paljon kirjoitettua versiota selvemmin, vaikka käytämme samaa kieltä, joka on alkuperäisteoksessa. Luvassa on paljon tunteita: on äidin suhde poikaan, on monia ystävyys- ja rakkaussuhteita.

Komiikkaa, tragiikkaa, mystiikkaa ja magiaa

Super-Kalevalan tekijät herkuttelevat estoitta kansalliseepoksen aineistolla, eikä esitys etene vain yhden kärjen varassa. Etuliite synnyttää monia assosiaatioita, kuten ajatuksen supersankareista, mikä mahdollistaa magian, komiikan ja liioittelun.

– Super-etuliite tarkoittaa muun muassa sitä, että esityksessä ovat kaikki tyylilajit olemassa. Jokin kohtaus lähenee mystiikkaa, kun taas esimerkiksi Kullervosta kertova osio saattaa olla koomisempi. Variointia on paljon, ja kieltämättä kohtauksessa, jossa sankarit tapaavat toisensa, on vähän Marvel Adventurous -kamaa, Jonni Haasanen sanoo.

Juho Liira huomauttaa, miten myös Shakespearen näytelmissä asiat ovat toisiinsa kietoutuneita, samanaikaisesti hauskoja ja traagisia.

Kalevala on aika mahdoton teos – 50 runoa – ja osin kehnokin, koska sen sommitteli ja yhdisteli 1800-luvulla yksi ainut mies. Se kuitenkin nosti suomalaiset eurooppalaisten sivistyskansojen tietoisuuteen. Uskon omasta ja koko työryhmän puolesta, että kaikki suhtautuvat lähdemateriaaliin rakkaudellisesti ja kaivamme yhdessä esiin sen, mikä muuttuu eläväksi teatteriksi.

Seitsemän viikon taidevankila

Inkerin Kansallisteatterin syntyä ja alkumetrien toimintaa on innoittanut kaksi työryhmäläisille tuttua teatteria, Röölässä neljättä kesää toimiva Meriteatteri ja Itä-Suomen maisemissa esiintynyt Suomen Taiteellinen Metsäteatteri.

– Erityisesti Metsäteatterin viime kesän esitys Karamazovin veljekset oli innoittava monin tavoin. Kohtauksia esitettiin useassa eri paikassa, ja esitys keräsi kiinnostavaa yleisöä. Minua kiehtoi myös sen kesto, viisi tuntia yhteisruokailuineen. Kun tekee kestollista esitystä, ajan rakenne muuttuu, Juho Liira sanoo.

Super-Kalevalan ohjaaja Juho Liira (vas.) ja tuottaja Jonni Haasanen.

Super-Kalevalan ohjaaja Juho Liira (vas.) ja tuottaja Jonni Haasanen.

Kun idea oman teatterin perustamisesta alkoi kehkeytyä, kasvoi myös halu lähteä pois Helsingistä, missä monet Super-Kalevalan työryhmästä ovat työskennelleet yhdessä eri produktioissa.

– Koimme, että on tärkeää lähteä tekemään taidetta maakuntiin, Jonni Haasanen kiteyttää.

Hamina valikoitui esikoisproduktion esityspaikaksi monesta syystä. Kaupunki oli entuudestaan tuttu Liiralle, joka asui siellä opiskellessaan Jamilahden kansanopiston musiikkiteatterilinjalla. Näyttelijä Veera Lehtinen on Haminasta kotoisin, ja työryhmä asuu seitsemän viikkoa kestävän harjoitus- ja esityskauden ajan hänen mummilassaan. Haminan Teatteri on myös Lehtisen vanha kotiteatteri.

– Suomeksi se tarkoittaa, että infra on meidän näkökulmastamme hyvä. Aamuisin syömme yhdessä saman pirttipöydän äärellä.

Törkeä kakku ja hunajamaitoa

Työryhmä kehuu vuolaasti Haminan Teatterin hyvää henkeä. Koska teatterin oma väki ahertaa kesäteatterissa ja käyttää teatteritaloa vain huoltotilana, Inkerin Kansallisteatterin vierailu onnistui.

– Haminan Teatterin toimintaa leimaa vahva yhteisöllisyys, joka on kovaa vauhtia katoamassa. Ehkä tämä onkin sen salainen saareke. Hamina myös sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien varrella, Juho Liira sanoo.

Se, että kaupungissa esitetään samanaikaisesti Arto Paasilinnan romaanista sovitettua komediaa Ulvova mylläri, ei työryhmää pelota.

– En näe sitä kilpailuasetelmana. Emme myöskään tavoittele yhtä suuria yleisömääriä kuin Ulvova mylläri, jonka tuotot osaltaan takaavat Haminan Teatterin toiminnan loppuvuodeksi. Meillä ei ole samanlaista painetta, Liira sanoo.

Jonni Haasanen uskoo, että kulttuuriväkeä riittää.

– Kyllä yleisöä löytyy, siitä minulla ei ole epäilystäkään. Esityksen tuominen maakuntaan merkitsee osalle katsojista retkeä; kokemusta, joka alkaa, kun auto starttaa. Tuotannollinen haaste piilee siinä, että teemme pioneerityötä. Joistakin ideamme voi tuntua pelottavalta: koko Kalevala runsaassa neljässä tunnissa! Onhan se törkeä kakku. Hunajamaitoa tässä kuitenkin tarjoillaan.

Super-Kalevala saa kantaesityksensä 11.7.2016 klo 19 Haminan Teatterissa.


Lue Super-Kalevasta kertovan juttusarjan toinen osa Kun rinnassa takoo tulivuori ja kaipuu seikkailuun ja kolmas osa Ohjaaja on meta-ammatti, yksin ei voi tehdä mitään.

KOMMENTOI



*) Kentät jotka merkitty tähdellä ovat pakollisia.