Taikurin tytär tietää: leikki on paras perintö

lokakuu 2, 2014 kello 11:20 (Eija Mäkinen)

– Olen aina rakastanut leikkimistä, niin pikkulapsena kuin aikuisenakin. Se lienee syy, miksi olen päätynyt teatterintekijäksi, sanoo Sari Aalto, jolle Vivicas Vänner -säätiö myönsi tänä vuonna apurahan päiväkoti- ja koululaisryhmille suunnattua teatterillista vatsastapuhumisesitystä ja -työpajaa varten. Esitys sisältää vatsastapuhumisen ja nukketeatterin lisäksi laululeikkejä, taikatemppuja ja lapsia aktivoivia avustajanumeroita.

Innostuksen taikuuteen Sari sanoo saaneensa isänperintönä. Simo Aalto on työskennellyt taikurina 35 vuotta.

– Meillä kotona taikuus, leikki ja hassuttelu ovat aina olleet osa arkeamme. Ei ollut mitenkään tavatonta, että isä saattoi yhtäkkiä vetäistä kanin hatusta tai napata kolikon korvan takaa. Hänelle ne olivat harjoittelua, meille lapsille ilon hetkiä.

Sari ja Fantti vauhdissa.

– Lapsena leikkimiseni liittyi nimenomaan mielikuvituksen käyttöön, rakastin kaikenlaisia roolileikkejä. Nukeista en ollut kiinnostunut, sen sijaan minulla oli leikkikoira, sekarotuinen ja hyvin karvainen Pasi. Se oli minulle maailman tärkein ja rakkain. Pasi on yhä tallessa. Se odottaa puolitoistavuotiaan poikani leikkikorissa, että pääsee taas leikkeihin mukaan.

Kohtaamisista syntyy hienoja muistoja

Lapsena Sari kiersi usein isänsä mukana esiintymiskeikoilla.

– Olin noin kahdeksanvuotias, kun vietimme koko kesän Tykkimäellä, Salpausselän mäellä sijaitsevassa huvipuistossa. Olimme kaikki kuusi sisarusta siellä. Isällä oli 4–5 esitystä päivässä teatterilavalla. Katsoimme esityksiä ja joskus osallistuimme niihin avustajina. Välillä juoksimme ja leikimme huvipuistossa, joka oli meille kuin koti. Meillä ei ollut lastenhoitajaa, vaan huvipuiston henkilökunta huolehti meistä.

Aallon sisarussarja Tykkimäen huvipuistossa.

Sari muistelee hymyillen Björn Gammalsia, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Henrico. Jo 1940-luvulla ensiesiintymisensä tehnyt Henrico toimi jonglöörinä ja piti Tykkimäellä terraariota, Suomen suurinta matelijanäyttelyä.

– Hänellä oli kirnu, jossa hän ruokki käärmeensä elävillä hiirillä. Minä ja sisareni toimimme käärmevahteina ja varmistimme, ettei kirnu kaadu. Se oli meille tavallista arkea.

Kiertue-elämästä Sari kertoo nauttivansa myös aikuisena, vaikka työpäivät alkavat toisinaan jo aamuviideltä. Hän kuvailee aikaisen lähdön tunnelmia: tavaroiden pakkaamista, käsiä lämmittävää höyryävää teemukia, keskusteluja automatkalla, esityksen pystyttämistä päiväkotiin, luokkaan tai juhlasaliin. Ja kun teatteriesitys on ohi, koittaa työn paras hetki.

– Lapset tulevat juttelemaan ja haluavat nähdä nuket. Niistä kohtaamisista syntyy hienoja muistoja.

Draama lisää luovuutta ja hyvinvointia

Sari Aalto on valmistunut teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Metropolia-ammattikorkeakoulusta. Neljä vuotta kestäneen koulutuksen aikana opiskelijat perehtyvät siihen, miten teatterin ja draaman mahdollisuuksia ja tapoja voidaan käyttää kehittävän työotteen välineinä ja yhteiskunnallisten ilmiöiden jäsentäjinä.

Pääpaino on osallistavassa toiminnassa ja hyvinvointia edistävässä yleisötyössä, olipa kyse sitten opetustyöstä, sosiaalialasta tai taidekasvatuksesta.

Jättisaippuakuplien lennätystä. Ota kiinni jos saat!

– Olen aina ollut esiintyjä ja halunnut hyödyntää sitä. Teatterista kiinnostuin jo varhain. Lapsena käsikirjoitin monenlaisia tarinoita ja ohjasin sisaruksiani. Me myös videoimme esitykset.

– Nautin siitä, että olen saanut tehdä ja toteuttaa teatterin eri osa-alueita. Se oli ehkä suurin syy, miksi hakeuduin juuri Metropolian esittävän taiteen koulutusohjelmaan. Teatterin soveltava puoli kiinnostaa minua. Siellä sain myös kasvattaa omaa taiteilijuuttani laajasti.

Teatteri-ilmaisun ohjaajat hyödyntävät työssään teatterilähtöisiä toimintatapoja ja pyrkivät samalla edistämään taiteen tulemista aktiiviseksi osaksi yhteiskuntaa. Niin tekee myös Sari, jonka esityksissä käsitellään monia lapsille tärkeitä ja kipeitäkin aiheita, kuten erilaisuutta, kiusaamista ja syrjäytymistä.

Hän ei kuitenkaan saarnaa sormi pystyssä vaan käsittelee aiheita erilaisten hahmojen kanssa huumorin keinoin, leikkien ja hassutellen. Esitystensä yhteyteen Sari valmistaa erilaisia työpajoja, joissa lapset pääsevät käsittelemään esityksen aiheita toiminnallisten draamaleikkien kautta.

Tärkeintä on innostua ja tuottaa iloa

Sari Aalto tähdentää, että taikuus on opettanut hänet katsomaan maailmaa lapsen silmin.

– Se on rohkaissut innostumaan erilaisista asioista. Maagisuus, satu ja leikki ovat minulle valtava voimavara ihmisenä olemisessa. Teatterin kautta voin jatkaa leikkimistä ja nauttia leikin, taian ja hassuttelun maailmasta. Ilman naurua ja iloa elämä olisi ankeata ja tylsää.

Anssi-simpanssi vaihtaa kuulumisia Sarin pojan kanssa.

Hän ottaa puheeksi ranskalaisen 43-vuotiaan André Sternin, vapaan leikin puolestapuhujan, joka ei ole koskaan käynyt koulua vaan on oppinut kaiken leikin kautta. Ylen Prisma Studiossa alkusyksyllä haastateltu Stern on pulpetissa istumisen sijaan tehnyt omia kokeitaan ja tutkimuksiaan sekä opetellut laskemista, lukemista ja kirjoittamista omaan tahtiinsa.

– André Stern kertoi ohjelmassa tutkimuksesta, jonka mukaan lapset innostuvat 2–3 minuutin välein, kun taas aikuiset innostuvat yhtä paljon vain 2–3 kertaa vuodessa. Miten paljon opittavaa meillä onkaan lapsilta siinä, kuinka juuri innostuminen voi tuoda energiaa ja onnellisuutta elämään. Usein aikuiset pelkäävät innostumista, sillä innostunut ihminen paljastaa itsensä. Innostuminen on sosiaalinen riski, ja siksi palaverissa on turvallisinta pitää kädet puuskassa ja naama peruslukemilla.

Sari sanoo, ettei hän halua kuolinvuoteellaan havahtua ajatukseen, että on tehnyt koko elämänsä vain asioita, joita muut ovat häneltä odottaneet.

– Haluan nauttia maapallosta parhaalla mahdollisella tavalla: hassutellen ja leikkien. Se ei ole itsekäs ajatus, vaan pyrkimykseni on tuottaa iloa läheisilleni ja muille ihmisille. Tahdon työlläni rohkaista lapsia pitämään kiinni luovuudestaan ja persoonastaan.

– Ihminen ei lakkaa leikkimästä siksi, että hän vanhenee, vaan siksi, että hän sisäistää muiden odotukset elämänsä ohjeiksi ja omaksuu jäykät asenteet. Leikkimisessä piilee nuoruuden salaisuus. Jos lopetamme leikkimisen, vanhenemme.

KOMMENTOI



*) Kentät jotka merkitty tähdellä ovat pakollisia.