Teatteri perustuu luottamukseen. Uskon yhteistyöhön.

helmikuu 14, 2015 kello 14:47 (Eija Mäkinen)

Eläköön innoittavat opettajat! Kiitos lennähtää myös Eva Kärnä-Koskiselle, joka Kallion lukiossa toimiessaan sai Sinna Virtasen hurahtamaan kirjoittamiseen.

”Olen aina lukenut paljon, mutta en ole koskaan ollut identiteetiltäni runotyttö. Menin aika kauhuissani ensimmäiselle kirjallisen ilmaisun tunnille, mutta Kärnä-Koskisen kurssit avasivat jotain olennaista. Aloin haaveilla pääsystä Teatterikorkeakouluun, koska siellä voi dramaturgian koulutusohjelmassa opiskella luovaa kirjoittamista.”

teak_kaappaus_800

Teatterin maailma oli Sinnalle entuudestaan tuttu, koska hän oli työskennellyt lapsinäyttelijänä ja pyörinyt paljon teatterissa vanhempiensa ammatin takia.

”Lukioaikana ajatus teatterintekemisestä ei tuntunut mahdottomalta, mutta se oli sekundääristä. Kirjoittaminen nousi etusijalle ja tajusin, että haluan siihen opetusta.”

Mutta ensin maailmalle!

Teatterikorkeakoulun kynnys tuntui kuitenkin heti lukiovuosien jälkeen liian korkealta, ja Sinna lähti hakemaan rohkeutta ja elämänkokemusta kotimaan rajojen ulkopuolelta.

”Teimme ystäväni Felicia Honkasalon kanssa maailmanympärimatkan, jonka jälkeen muutin Chileen, missä osallistuin vuoden kestävälle dokumenttielokuvan kurssille. Se oli todella kiinnostava vuosi.”

Teatterikorkeakoulun ovet eivät kuitenkaan auenneet Sinnalle ensimmäisellä kerralla, ja hän tunnustaa olleensa pääsykokeissa kauhuissaan.

”Halusin sitä niin paljon. Siksi se tuntui niin ihmeelliseltä ja merkittävältä ja myös vaikealta. Olin varma, että joutuisin odottamaan 10 vuotta, ennen kuin minut hyväksyttäisiin.”

Toisin kävi. Kun vuosi oli kulunut töitä paiskoen, milloin ravintolassa, milloin lastentarhassa, Sinna löysi itsensä jälleen pääsykokeista. Nyt hän suhtautui asiaan toisin, rennommin, ja opintie avautui.

Lopputulos on yllätys

Teatterikorkeakoulussa Sinna Virtanen tutustui ohjaajaksi opiskelevaan Linda Wallgreniin, jonka kanssa synkkasi nopeasti.

”Olemme samaa vuosikurssia, mikä hitsaa yhteen. Jaamme samanlaisen maailmankuvan ja arvot. Olemme myös molemmat kokeneet teatterimaailman tietyissä asioissa aika miehiseksi. Emme silti ajattele läheskään kaikesta samalla tavalla.”

Sinna ja Linda ovat tehneet yhdessä neljä produktiota, joista yksi valmistui kesällä 2013 Aboa Vetus & Ars Nova -museon pihalle Turkuun. Linnateatterin kanssa yhteistyönä syntynyt Peep Show oli pastissi Samuel Beckettin näytelmästä Sanaton näytös.

Esityksen lähtökohta oli sama: henkilöt A ja B, jotka keskustelevat jostakin isosta aiheesta.

”Samuel Beckett on ohjeistanut, että vain miehet saavat esittää kyseisiä rooleja, ja siksi teimme tietoisesti näytelmän kahdesta naisesta, joiden kautta peilasimme erilaisia teemoja, muun muassa ystävyyttä, vapautta ja tyhjyyttä. Rooleja näyttelivät Karoliina Niskanen ja Emmi Parviainen.”

”Kansalaisena luonnehdin itseäni feministiksi, mutta taiteessani ei ole mitään agendaa. Tietenkin arvoni ja maailmankuvani vaikuttavat siihen, millaista taidetta teen. En kuitenkaan kirjoittamisen alussa tiedä, mihin teksti kehittyy. Eikä koskaan voi tietää, millainen esitys syntyy. Se on kuumottavaa.”

Sukellus sadan vuoden taa

Sinna Virtanen tähdentää, että he tekevät Linda Wallgrenin kanssa juttuja myös tahoillaan ja muissa ryhmissä.

”Teemme produktion kerrallaan ja katsomme sen jälkeen, mitä voisimme mahdollisesti työstää seuraavaksi. Uskon yhteistyöhön. Minulla on monia tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa teen mielelläni yhteistyötä. Teatteri perustuu luottamukseen, joka kasvaa, mitä enemmän asioita tehdään yhdessä.”

Viime kesänä Sinna Virtanen sai mahdollisuuden tarttua uuteen lajiin, kuunnelmaan, kun Helsingin Sanomat ja Radio Helsinki päättivät tuottaa yhdessä Rolf Lagerborgin jo vuonna 1902 julkaiseman näytelmän Yli äyräiden. Ohjauspyyntö esitettiin Sinnalle.

yliayraiden_kuva

Suomen ensimmäiseksi miespuoliseksi feministiksi sanotun Lagerborgin näytelmän keskiössä on nuori oppinut nainen, Helena Winkler, joka vaatii naisille samoja seksuaalioikeuksia kuin miehille.

”Kun sain näytelmän käsiini, ällistyin. Vaikka teksti oli vanha ja muodoltaan klassinen, sisältö häikäisi. Kiinnostuin siitä syvästi, se oli kuin manifesti, kirkas ja anarkistinen.”

Sinna kiittää tuottajakaksikkoa, Tuija Pallastetta ja Teppo Sillantausta, jotka antoivat vapaa kädet.

”Suunnittelin koko tuotannon ja kokosin työryhmän. Oli hieno saada valita mahtavat näyttelijät. Resurssit olivat hyvin rajalliset, mutta sen tiesin jo alkumetreiltä. Tekstiin en kajonnut, sillä halusin säilyttää näytelmän vanhan kielen. Ilmaisun sen sijaan pidimme modernina. Meillä oli tosi hauskaa studiossa, mikä toivottavasti kuuluu myös lopputuloksesta.”

Olethan lukenut Sinna Virtasesta kertovan bloggaussarjan ensimmäisen osan Mitä nousee näkyviin, kun selättää sankarin?

KOMMENTOI



*) Kentät jotka merkitty tähdellä ovat pakollisia.