Teatterillinen täsmäisku eli täältä tullaan Tampere!

elokuu 8, 2016 kello 09:15 (Eija Mäkinen)

”Täs mä – teatterissa.”

Santeri Helinheimo Mäntylän motto kertoo paljon, muttei ihan kaikkea. Yhden ä-kirjaimen lisäys – mää – paljastaisi lukijalle, mihin Täsmäteatteri sijoittuu maantieteellisesti: Tampereelle, nääs.

Uuden teatterin verkkosivustolle on kirjattu ryhmän asenne ja missio. Täsmäteatterilaiset pyrkivät omien sanojensa mukaan rehellisen röyhkeästi ja ennakkoluulottomasti kiinnittymään aikaan, paikkaan ja ilmiöihin. Toiminnan ytimessä on soveltavan taiteen tunnettuuden lisääminen.

Täsmäteatterin perustajat Iira Halttunen, Santeri Helinheimo Mäntylä, Meri-Maija Näykki ja Titus Torniainen ovat kaikki kotoisin Tampereelta, ja sinne he aikovat opintojensa ja työkeikkojensa jälkeen palata. Nelikkoa yhdistää sama tavoite: luoda kotikaupunkiin uutta teatteria.

– Kun puhutaan nykyteatterista, se on monen taiteenalan summa. Teatteri ei ole vain puheteatteria tai draamateatteria. Se on yhdistelmä kuvataidetta, äänitaidetta, esittävää taidetta, tekstiä, muotoa, kaikkea. Myös musiikin rooli teatterissa on muuttunut, sanoo Titus Torniainen, Täsmäteatterin skenografi.

Rohkea irtiotto mustasta laatikosta

Täsmäteatterin alku juontaa parin vuoden takaa, kun Metropolian ammattikorkeakoulussa teatteri-ilmaisun ohjaajaksi opiskeleva Meri-Maija Näykki päätti ensimmäisen opiskeluvuotensa päätteeksi tehdä kesäteatteriesityksen.

Aiemmin pitkään Sorin sirkuksessa esiintynyt ja sirkusohjaajana toiminut Näykki sanoo opiskelun antaneen itseluottamusta ja uusia työkaluja. Metropoliassa myös vahvistui käsitys teatterin lukemattomista mahdollisuuksista toimia erilaisissa ympäristöissä ja yhteisöissä.

– Ymmärsin, ettei teatterin tarvitse olla aina mustassa laatikossa tehtyä. Tai olin tajunnut sen jo aiemmin, mutta minulla ei ollut keinoja ajatella toisin.

Koukkuniemen vanhainkotiin kesällä 2014 toteutettu, vanhusten muistoihin pohjautunut On elomme muistoja vain yhdisti täsmäteatterilaiset ensimmäistä kertaa, joskin tekijöiden polut olivat risteilleet keskenään jo aiemmin mm. Prometheus-leirillä, Tampereen yhteiskoulun lukiossa ja Tampereen ylioppilasteatterissa.

– Idea esityksestä syntyi eräänä päivänä pyöräillessäni Metropoliaan. Olin lukenut mummuni muistelukirjoitelmaa ja ajattelin, että siitä pitäisi tehdä teatteria, Meri-Maija Näykki kertoo.

– Minun piti alun perin toteuttaa esitys yhdessä opiskelukaverini kanssa, mutta aikataulujemme sovittaminen tuotti vaikeuksia. Niinpä pyysin Iiraa apuun, Santeri teki musiikin ja Titus oli lavalla. Esityksen rakentaminen oli kuumottavaa, hirveätäkin välillä, koska minulla ei ollut mitään pohjaa ohjaamiseen.

Ahtaat toimenkuvat ovat niin eilispäivää

Monella tontilla on ehtinyt ahkeroida myös Titus Torniainen, joka Lahden kansanopistossa teatteriopintojen jälkeen palasi hetkeksi samaan opinahjoon opettajan assistentiksi, apulaisohjaajaksi ja valosuunnittelijaksi. Valosuunnittelusta hän innostui pari vuotta sitten, kun Tampereen ylioppilasteatterissa sai ensi-iltansa Nunu Ahtiaisen kirjoittama ja ohjaama Fiktiivinen joutsenlauluilta.

Monipuolisuus on leimallista myös Santeri Helinheimo Mäntylälle, joka on aiemmin näytellyt mm. Tampereen Teatterissa, Tampereen Työväen Teatterissa ja Teatteri Siperiassa. Suuri yleisö tunnistaa hänet Yle TV2:lla syksyllä 2015 esitetystä Koukussa-sarjasta.

Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvatusta opiskeleva Helinheimo Mäntylä toimii Täsmäteatterissa ensisijaisesti säveltäjänä ja äänisuunnittelijana. Tosin ohjaamiskokemusta löytyy häneltäkin.

– Kun aloitin opinnot 2012, ajauduin koulussa heti kaikenlaisiin opiskelijaproggiksiin. Olin kolmena vuonna tekemässä revyymusikaalia, joka nykyään kulkee nimellä Taideyliopiston talvimusikaali. Ensin näyttelijänä, sitten kirjoittamassa, ohjaamassa, säveltämässä ja tuottamassa. Meri-Maijakin kävi siellä vähän puvustamassa.

Musiikki herättää tunteita ja ajatuksia

Musiikilla on tärkeä sija Täsmäteatterin produktioissa, mikä osin johtuu Näykin ja Helinheimo Mäntylän kiinnostuksesta ja koulutuksen painopisteistä.

– Sibelius-Akatemiassa on viime vuosina järjestetty kursseja myöhäisiän musiikkikasvatuksesta, jossa perehdytään aikuisten ja vanhusten kanssa musisoinnin pedagogisiin erityispiirteisiin; siihen, miten musiikkia voi hyödyntää esimerkiksi hoitolaitoksissa, työyhteisöissä, vanhusten tai erilaisten vammaisryhmien kanssa, Santeri Helinheimo Mäntylä kertoo ja muistuttaa, että musiikilla on avartava vaikutus kaikkien ihmisten elämään.

Musiikkia täsmäteatterilaiset hyödynsivät vahvasti Koukkuniemen Kesäteattereiden produktioissa.

– Kun keräsimme materiaalia esitystä varten vanhuksille pidetyissä työpajoissa, haimme myös musiikillisia muistoja. Muistisairaat ihmiset saattavat muistaa musiikkikappaleita, vaikka eivät välttämättä enää muita asioita. Uskon myös musiikin yleiseen voimaan ja siihen, miten sillä pystyy herättämään tunteita ja ajatuksia.

Jotakin uutta, vanhaa, lainattua ja räppiä

Täsmäteatterilaiset muistuttavat, että musiikin käyttö teatteriesityksissä on myös budjettikysymys, koska tekijänoikeudellisista syistä siitä joutuu aina maksamaan.

– Pienillä ryhmillä on vähän rahaa, ja siksi musiikkia pitää tehdä itse. Se on ainakin meillä ollut yksi syy tarttua soittimiin. Koska Koukkuniemen kesäteatterin esityksissä pyrittiin herättelemään muistoja, se tietenkin määritti, mitä kappaleita otimme mukaan, minkä jälkeen Santeri teki traditionaalisiin versioihin uudet sovitukset, Meri-Maija Näykki kertoo.

Santeri Helinheimo Mäntylä huomauttaa, että teknisen kehityksen myötä mahdollisuudet ovat lisääntyneet ja musiikin tekeminen on helpottunut. Lisäksi uusien sovitusten avulla pystyy samanaikaisesti ilmentämään jotain uutta ja jotain vanhaa.

– Käytämme laulumusiikkia myös uudessa monologissamme 2400 sekuntia, Iira Halttunen sanoo.

– Biisien sanat ovat räppiyhtye Ruger Hauerilta ja Sielun veljiltä, mutta uusien sovitusten avulla ne eivät huuda sanomaansa. On tärkeää esitellä vanhainkodissa myös jotain sellaista, mikä ei olekaan entuudestaan tuttua sanojen tasolla, ja kuitenkin herättää ajatuksia.


Olethan lukenut Täsmäteatterista kertovan bloggaussarjan ensimmäisen osan Neiti Aika kulkee matkalaukussa läpi Suomen. Lue myös sarjan kolmas osa Teatteria Näsijärven ja Pyhäjärven välimaastossa.

KOMMENTOI



*) Kentät jotka merkitty tähdellä ovat pakollisia.