24.10.2024
Hupisaarten kesäteatterissa Oulussa nähtiin tänä kesänä Eläintila-näytelmä, joka kommentoi kriittisesti ja suoraviivaisesti polarisoitunutta, empatiatonta sekä antroposentristä yhteiskuntarakennettamme. Tarinassa oululaisen maatilan eläimet nousevat kapinaan, kun eläimille selviää, että heidän lapsensa teurastetaan ihmisten ruoaksi. Näytelmän käsikirjoittaja Asta Sveholm ja ASEMA-kollektiivi saivat Vivicas vännerin apurahan vuonna 2024.
Näytteiljä ja käsikirjoittaja Asta Sveholm, kuva: Satu Kemppainen
Hei Asta! Kerro ajatuksesta EIäintila-esityksen takana, miksi halusit Asema-kollektiivin kanssa tehdä George Orwellin Eläinten vallankumous-romaanin pohjalta kesäteatteriesityksen? Mikä tematiikassa puhuttelee tässä ajassa?
– Olin Oulun teatterissa kiinnityksellä, kun löysin Oulun kaupunginpuiston keskeltä katetun katsomon ja lavan, Hupisaarten kesäteatterin. Mielessäni oli jo ollut pitkään, että haluaisin kirjoittaa Eläinten vallankumous-romaanin pohjalta oman näytelmäversion. Kun löysin Hupisaarten kesäteatterin, päätin ryhtyä toimeen. Hain Oulun kaupungilta paikkaa kesäteatterin ohjelmistosta. Samoihin aikoihin kohtasimme ohjaaja Emma Mattilan kanssa, joka on aina halunnut ohjata Orwellin Eläinten vallankumouksesta näytelmän. Kysyimme kollegoita mukaan tekemään hullua groteskia näytelmää ja viettämään kesää Oulussa yhdessä asuen kuin leirikoulussa konsanaan. Työryhmään hyppäsi mukaan myös Oulun paikallisia teatterintekijöitä ja Oulun yhteiskoulun lukiolaisia.
Kesällä harjoitukset aloitettiin joka päivä aamunavauksella. Rakensimme kaarnaveneitä, leikimme peiliä ja kisasimme köydenvedossa. Iltaisin uimme Oulun joessa, saunoimme ja grillasimme. Esityskausi oli intensiivinen ja nopea, kahden viikon aikana esitimme 10 esitystä. Projekti huipentui yönäytökseen. Keskiyöllä rankkasateen huuhtoessa katettua lavaa raikui viimeisen kerran eläinten vallankumouslaulu.
George Orwellin Eläinten vallankumouksessa (1945) eläimet nousevat kapinaan ja aloittavat vallankumouksen heidän sortajiansa, ihmisiä vastaan. Kirjoittaessani näytelmää olin kiinnostunut eläinten tunteista ja suhteista vallankumouksen keskellä. Yritin kuvitella mitä eläimet sanoisivat meidän kielellämme. Päähenkilöiksi Eläintila-näytelmässä nousivat maatilan omistaja Joonas ja hänen uskollinen koiransa Otto, joiden välinen rakkaus joutuu ristituleen vallankumouksen keskellä. Ylittääkö rakkaus lajien väliset kuilut?
Kerro vähän esityksen tyylistä ja muodosta!
– Me halusimme tehdä hauskan teoksen, vaikka aihe oli vakava. Me näyttelimme isosti ja ronskisti. Ohjaaja Emma Mattilan sanoin esitys ei pelännyt kesäteatterin piirteitä, vaan päinvastoin pyrki ottamaan siitä kaiken irti. Kesäteatteri on monen suomalaisen vuodenkierron ainoa teatterielämys. Kollektiivimme näkee kesäteatterissa potentiaalia tuoda kunnianhimoista teatteritaidetta suurelle yleisölle.
Olit paitsi käsikirjoittajana, myös näyttelijänä mukana produktiossa. Miten kesä Eläintilan parissa sujui?
– Ehkä isoin yllätys minulle oli ensi-iltapäivä, kun kolme tuntia ennen esitystä lensin sähköpotkulaudan kyydistä ja mursin ranteeni! Päivystyksen kautta sain käteni pakettiin ja ihanat kollegat pukivat minut esiintymisasuun ja peruukkiin ja auttoivat minut lavalle ajoissa. Siinä hetkessä ryhmän tuki tuntui huikealta. Ohjaaja Emma Mattila opetteli roolini ja heittäytyi paikkaamaan minua myöhemmin. Katastrofin iskiessä ryhmä voi todella tiivistyä.
Eläintila-esitys kesällä 2024, kuva: Lassi Karvonen
Millaisen vastaanoton esitys mielestäsi sai Oulussa?
– Teos otettiin ilolla vastaan. Oulun yhteiskoulun lukiolaiset ovat kertoneet, että he ovat saaneet esityksestä ja roolitöistään kehuja vielä pitkin kesää Oulussa. Minullekin tulee edelleen ihmisiä kiittämään Eläintilasta, kun käyn Oulussa esityksissä. Paikalliset auttoivat meitä saamaan tämän projektin maaliin, saimme mm. lavastusapua, tarvikkeita ja peruukkeja. Oululaiset ovat mahtavia, he ovat aina valmiina auttamaan.
Eläintila-näytelmä saa myös jatkoa! Se tehdään Turun Nuoreen Teatteriin (ohj. Ilmari Pursiainen) ja Ilmaisukoulu Tuikkeelle (ohj. Anna Arola) keväällä 2025. Olen tosi innoissani, että Eläintilan matka jatkuu ja odotan että pääsen näkemään esitykset!
Millainen suhde sinulla ja Asema-kollektiivilla on Vivica Bandlerin perintöön Suomalaisen teatterin saralla? Mikä Bandlerin elämäntyössä inspiroi sinua?
– Vivica Bandler inspiroi meitä tekemään kunnianhimoista teatteria Pohjois-Pohjanmaalla. Kollektiivimme haluaa siirtyä pois kasvukeskuksista, kohti maisemaa ja lähelle ihmisiä, paikkoihin, joissa teatteritarjontaa on vähemmän. Bandlerin mukaan emme halua tehdä ”ylevää teatteria ylevälle yleisölle”, vaan haluamme tarjota teatterikokemuksia yleisölle, joka ei tyypillisesti altistu sille. Kollektiivimme uskoo, että meidän ei pidä rakentaa muureja, lietsoa vastakkainasettelua, vaan yrittää päin vastoin kohdata ja löytää yhteistä kieltä. Teatteri on tapamme pyrkiä tähän.
Olet kesän jälkeen muuttanut Turkuun, ja teet Turun Kaupunginteatterissa Satu Rämön dekkarisarjaan perustuvan Hildurin nimiroolin. Mitä odotuksia sinulla on alkaneelle teatterikaudelle?
– Treenit ovat parhaillaan käynnissä Turun kaupunginteatterissa. Teoksen työstäminen on intensiivistä, hurjaa ja hauskaa. Meillä on ihana työryhmä ja treeneissä ei säästy nauramiselta. Dekkarigenren näytteleminen on minulle uusi haaste. Uutta on esimerkiksi se, että koko ajan pitää huolta, että jännitteet on vireillä ja siima tiukkana. Jännittää tosi paljon!
