Esittelemme säätiön tukemia ja palkitsemia tekijöitä. Vuorossa on näyttelijä-ohjaaja Jaakko Loukkola. Tämä on kolmiosaisen bloggaussarjan ensimmäinen osa.
Kun Jaakko Loukkola esittelee kuvia uuden näytelmän leluista, oivallus vahvistuu: kierrättämisessä on kyse metamorfoosista. Käytetyt pyyheliinat muuttuvat pupuksi, roskalaarista löydetyt kankaat ja tyynyt hylkeeksi.
Turkulaisen Pop up -teatterin kiertävä ja kierrättävä Eikka Ekoveikka tiellä taas kertoo, miten energiaa ja ympäristöä säästetään ja kulutusta vähennetään. Luvassa on isoja asioita hauskassa paketissa, sillä koko perheen esitys on suunnattu aloitteleville ekoisteille, kolmivuotiaista aina sadan vuoden iän saavuttaneisiin, ja ylikin.
Jaakko Loukkola. Kuva: Markus Kaustell.
Loukkola toimii esityksen kiertuesuunnittelijana ja eräänlaisena laadunvartijana.
– Tehtäväni on huolehtia siitä, että esitys toteutetaan mahdollisimman ekologisesti. Käytännössä se tarkoittaa, että kaikki mikä voidaan tehdä kierrätysmateriaaleista, myös tehdään niistä.
Tiukka periaate koskee koko työryhmää. Loukkolakin on samonnut peltoja ja pihoja, ja materiaalia on kertynyt. Lelusarjan uusin tulokas, veikeä lintu, on koottu limsapullosta, hajonneesta sählypallosta, rautalangasta ja variksen sulista.
Kierrätyksen ilosanomaa julistava Eikka Ekoveikko on pitkän linjan lastenteatterintekijän, ympäristöteatterisuunnittelija Sami Rannilan hengentuote. Tänä kesänä Suomea kiertävä Eikka Ekoveikka tiellä taas on jatko-osa reilut neljä vuotta sitten nähdylle esitykselle.
– Se oli todellista ekomeininkiä, Tuomo Kostian paineli fillarilla ympäri Suomea. Kaikki rekvisiitta oli pakattu pyörän satulalaukkuihin.
Tänä kesänä paketti on suurempi, mikä vaatii esityksen rakentajilta kekseliäisyyttä.
– Käytäntö on rundaamisen numero 1, toisin sanoen lavasteet ja rekvisiitta pitää suunnitella niin, että ne vievät mahdollisimman vähän tilaa. Niiden tulee olla myös kestäviä mutta kevyitä. Kaikki pitää minimoida, ilman että esityksen vaikuttavuus kärsii.
Jaakko Loukkola korostaa, että Eikka Ekoveikan esitykset oheisohjelmineen on suunniteltu niin, että perheen pienimmätkin saavat juonesta kiinni. Huumori on avainsana, eikä pelottelulinjalle lähdetä.
– Lapsille ei kannata tehdä mitään ryppyotsaisesti. Tärkeintä on, että yleisö viihtyy. Viesti ei mene perille, jos katsojia vain opetetaan sormi pystyssä.
Pop up -teatterin esitysrakennelma tapahtumatelttoineen on todellinen tilaihme. Peräkärrystä kasvaa 80–120 hengen katettu teatteri. Esityksen lisäksi kokonaisuuteen kuuluu nonstop-henkinen toimintateltta, jossa voi kokeilla Eikan kanssa erilaisia ympäristöä säästäviä juttuja ja kisailla vaikkapa paperilennokkien lennättämisessä kierrätysmateriaaleista tehtyihin maaleihin.
Musisoivat ekoveijarit Markus Kaustell ja Mikko Semi vauhdissa. Kuva: Pop Up -teatteri.
Loukkola huomauttaa, että osa esityksen rakenteista, kuten yleisöteltta, on uusia.
– Emme voi asettaa katsojia vaaraan ja sijoittaa heitä telttaan, joka ei kestä. Luonnon suojelemista on myös se, että hankkii kestäviä tavaroita. Teltalle on monenlaista käyttöä myös tulevina vuosina.
Eikka Ekoveikka tiellä taas -esityksen ja Pop up -teatterin taustalta löytyy uusi turkulainen osuuskunta, Tiede- ja taideosuuskunta Tenho. Osuuskunnan jäsenissä on sekä tieteen tekijöitä että pitkän linjan teatteriammattilaisia.
– Pop up -teatterin idea on viedä ammattiteatteria sinne, missä sitä ei ole riittävästi tarjolla. Kierrämme paljon muun muassa Pohjois-Suomessa, jossa taajamien väliset etäisyydet ovat pitkiä ja kulttuuritapahtumat vain harvojen ulottuvilla. Siellä on alueita, joissa ihmiset eivät ole koskaan nähneet ammattiteatterin esityksiä. Oleellista Pop upin toiminnassa on, ettei taiteellisesta tasosta tingitä tippaakaan, Jaakko Loukkola sanoo.
Päiväkodit, koulut, palvelutalot ja vanhainkodit ovat tulleet hänelle tutuiksi, sillä ennen Pop up -teatteria Loukkola on kiertänyt jo vuosia Ideateatterin ja Linnateatterin tuotantojen kanssa.
– Tilanne on kuitenkin muuttunut, eikä laitoksilla ole enää määrärahoja vuosittaisten esitysten tilaamiseen. Sen sijaan määrärahoja on siihen, että teatteri palvelee jotakin isompaa tarkoitusta, kuten että näytelmä valjastetaan tukemaan esimerkiksi koulujen opetussuunnitelmaa.
Jaakko Loukkola on yksi Tenhon perustajajäsenistä, mutta hän siirtää spotit Sami Rannilaan, jota hän kutsuu tiede- ja taideosuuskunnan liikkeelle panevaksi voimaksi.
– Sami on ansioitunut lastenteatteriohjaaja ja pitkän linjan teatterintekijä, joka on ollut perustamassa Linnateatteria. Ennen sitä hän toimi Turun Uuden Teatterin johtajana.
Loukkolan mukaan tenholaisia yhdistää kaipuu luoda rakenteita, joissa kaikki on periaatteessa omissa käsissä. Lähtökohtana on ajatus vastata nykyajan vaatimuksiin, mikä tarkoittaa kykyä tunnistaa hankemaailman toimintamalli ja väliaikaisuus. Produktioissa yhdistyvät tiede ja taide.
– Yksi osuuskuntamme johtoajatuksista on se, että palvellaan jotakin suurempaa arvoa. Teatterin täytyy vastata myös johonkin muuhun kysymykseen kuin siihen, että tekijöillä on hauskaa. Meillä ei ole omaa tilaa, vaan keskitymme toimintaan, joka edistää kulttuurin levittämistä ympäri Suomea.
Eikka Ekoveikan tarina jatkuu syksyllä, joskin kattaus hiukan muuttuu sisätiloihin siirtymisen myötä. Ekoveijari kiertää Suomea myös ensi kesänä. Entä sen jälkeen?
– Kaikelle on suunniteltu jatkokäyttöä. Rakenteet ovat muunneltavissa, joten voimme myöhemmin toteuttaa vaikkapa aikuisten komedian ja lähteä rundille kylätalojen jalkapallokentille.
