Esittelemme säätiön tukemia ja palkitsemia tekijöitä. Vuorossa on nyt Rakas, sinä lennät! -esityksen toteuttava työryhmä. Tämä on kolmiosaisen bloggaussarjan ensimmäinen osa.
Pyörähdyksiä, nousuja, nopeita vaihtoja, hitaita laskuja, polvipitoja ja spagaatteja.
Hallittu liike on hypnoottista katsottavaa, niin nytkin, kun näyttelijät Karoliina Blackburn ja Elisa Piispanen harjoittelevat uutta Rakas, sinä lennät! -esitystä.
Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaan valittu teos yhdistää ilma-akrobatiaa ja suomalaista runoutta sadan vuoden ajalta. Kaksikkoa täydentää sirkustaiteilija Iiro Heikkilä.
– Runojen yhdistäminen fyysiseen liikkeeseen on yllättävän helppoa ja yksinkertaista. Yhdessä ne luovat esteettisen ja visuaalisen elämyksen. Liikkeen myötä runot assosioituvat uudella tavalla, kun ne piirtyvät ihmisen kehon kautta ja muuttuvat eläviksi, kolmiulotteisiksi, Blackburn sanoo.
– Olennaista on taide-elämyksen kokonaisvaltainen merkitys. Ettei esitys puhuttele vain älyllisesti vaan myös kehon ja aistillisuuden tasolla,
Idean uuteen teokseen Karoliina Blackburn sai kuntopyörää polkiessaan.
– Mietin, millaisen esityksen tahtoisin tehdä. Mitä katsojana toivon? Riemastumista, yllättämistä, leikkiä. Perinteisen teatterin toteuttaminen perinteisessä teatterisalissa perinteisten konventioiden mukaisesti ei kiehdo minua. Haluan hyödyntää ammattitaitoani erilaisissa tiloissa, hän sanoo ja kertoo vuoden takaisesta, Kalevan uimahallissa Tampereella kantaesityksensä saaneesta teoksesta Halli, The Pool, joka yhdisti haitarimusiikkia, uimahyppyjä ja modernia tanssia.
Haitaritaiteilija Kimmo Pohjonen sävelsi musiikin ja äänimaailman suunnittelusta vastasi Tuomas Norvio. Hyppääjinä olivat Blackburnin lisäksi Rosa Meriläinen sekä Mansen Molskiksen hyppääjiä.
– Se oli fyysistä teatteria tavalla, jota ei ollut Suomessa aiemmin tehty. Olen toteuttanut toisen teoksen Kangasalan uimahalliin, jossa yhdistin uimahyppyjä ja runoja. Kun valitsimme runoja, oli riemastuttava tajuta, miten monessa oli lentämisen, hyppäämisen, ilman ja pysähtymisen metafora. Teos toimi tosi hyvin, ihmiset tykkäsivät siitä. Uimahalli tarjoaa helpon, edullisen ja kevyen tavan tehdä taidetta.
Lentämisen makuun päässyt Blackburn soitti kuntosalilta kollegalleen, Tampereen Teatterissa työskentelevälle Elisa Piispaselle, jonka hän tiesi harrastaneen ilma-akrobatiaa jo pitkään. Vastaus tuli saman tien: kyllä!
– Minua on kiinnostanut näyttelijyyden, yhteisten kokemusten ja elämysten jakaminen muuallakin kuin teatterin näyttämöllä. Olen voimallisesti hakeutunut muun muassa Koukkuniemen vanhainkotiin virkkaamaan ja laulamaan muistisairaiden kanssa. Olen pitänyt omaishoitajatyöpajoja teatterilla ja toimin myös Pirkanmaan hoitokodissa vapaaehtoistyöntekijänä, Piispanen kertoo.
Rakas, sinä lennät! -esitys kiertää Suomi 100 -juhlavuoden aikana Pirkanmaan vanhainkodeissa, hoitokodeissa ja lastenkodeissa.
– Asioiden törmäyttäminen kiinnostaa minua. Kun toimin potilaiden ja omaisten tukena osastoilla, minulta kysytään usein, voisinko esittää jotakin. Mietin, että tankotanssi voisi olla hyvä idea, mutta joku totesi heti, ettei vanhainkodissa voi esittää tankotanssia. Miksi ei?
Piispanen haluaisi rikkoa mielikuvan tankotanssista. Hänen mukaansa kyse ei ole strippaamisesta eikä siitä, että nainen olisi pelkkä lihanpala, jota tuijotetaan.
– Minulla on ollut haaveena yhdistää tankotanssi ja virsilaulu. Yksi taiteen olennaisimpia piirteitä on tehdä jotain sellaista, jota ei ole vielä olemassakaan. Siksi olen taiteilija. Etsin ja luon koko ajan jotakin uutta.
Karoliina Blackburn myöntää ettei hän ole kovin kiinnostunut runoista paljaina runoina.
– Runo on yksityinen kokemus, ja se on minusta parhaimmillaan kirjasta luettuna. Mutta Kangasalan uimahalliin tekemäni esityksen myötä tajusin, miten upeita, ajattomia ja raastavia vanhat runot ovat. Se on ihmisen puhetta toiselle. Taidelajina runous on aika marginaalinen, ja olisi ihanaa tuoda se mainstreamiksi, osaksi valtavirtaa.
Elisa Piispanen huomauttaa, etteivät he ole vielä valinneet teoksen kaikkia runoja, vaan kolmikko toivoo ehdotuksia yleisöltä.
– Meille saa esittää toiveita lempirunoista, ja mikäli vain on mahdollista, otamme ne mukaan esitykseen.
Blackburn ja Piispanen esittävät ilma-akrobatiaa liinalla, tangolla tai renkaalla. Välineistö vaihtelee paikan ja tilan mukaan.
Kuten sirkuksessa, myös Rakas, sinä lennät! -esityksessä on vaaran tuntua, kun esiintyjät heittäytyvät, taipuvat ja liikkuvat painovoimalakeja uhmaten. Tai siltä se näyttää, mutta tosiasiassa turvallisuudesta ei tingitä piiruakaan.
– Ripustusten pitää olla sirkusstandardien mukaiset, sillä ihmisen heittäytyessä esimerkiksi renkaaseen paino kohdistuu siihen pistemäisesti ja monisatakertaisesti. Myös korkeus asettaa omat vaatimuksensa, Piispanen sanoo.
Tekijät ovat saaneet liikuntavälineitä ja -konsepteja tuottavalta Ahlsport Oy:ltä käyttöönsä kaksi lava-tanko-yhdistelmää; samanlaiset, joita käytetään tankotanssin MM-kilpailuissa.
– Käytämme niitä tiloissa, joissa ripustukset eivät ole mahdollisia. Laite on uskomattoman vakaa. Siinä voi taituroida kolme ihmistä samanaikaisesti, olemme testanneet, Blackburn kertoo.
Kysymykseen motivaatiosta Piispanen vastaa epäröimättä.
– Minulla on valtava tarve päästä ihmisten luo, olla heidän kanssaan vuorovaikutuksessa. Se on liikkeelle paneva voima kaikessa tekemisessäni. Haluan myös viedä lajia eteenpäin, ja olen haaveillut jo pitkään, että tankotanssin pitäisi näkyä kaupungilla. Haluaisin tehdä videoidun esityksen, jossa Karoliina olisi Viinikan liikenneympyrässä jossakin liikennemerkissä oudosti ihmislippuna. Se on vaarallinen paikka, ja kolareitakin saattaisi syntyä, kun ihmiset alkaisivat tuijottaa. Mutta se herättäisi.
