Tampereen yliopiston näyttelijäntyön opiskelijat seisovat salissa hievahtamatta, selkä suorana ja pää pystyssä, ja odottavat lupaa siirtyä hitaaseen, keskittyneeseen liikesarjaan. Tavoitteena on etsiä hiljaisuutta liikkeestä ja tyhjentää pää turhista ajatuksista.
– Timo Klemola opetti meille neljän vuoden ajan tai chi´tä joka aamu. Minun oli kauhean vaikea seistä pitkään paikallani, ja siksi menin vessaan huutamaan. Välillä meinasin pyörtyä, minkä jälkeen makasin jalat seinää vasten, Nätyltä vuonna 1999 valmistunut Elisa Piispanen muistelee.
Samassa salissa seisoivat myös kaksi vuotta ylemmän kurssin oppilaat, heidän joukossaan Karoliina Blackburn, joka sai harjoitusten aikana toistuvasti ravistuskohtauksia.
– Kyse oli energian purkautumisesta. Kun näin sen, tajusin, että olemme Karoliinan kanssa samoilla linjoilla. Löysimmekin toisemme aika nopeasti.
– Koulutuksemme oli hyvin fyysinen. Näyttelijäntyön lehtorina toimi Hanno Eskola – olimme hänen ensimmäinen ryhmänsä – joka testasi meillä entisen opettajansa Jouko Turkan kaikki metodit, Karoliina Blackburn kertoo.
– Kävimme läpi monenlaisia asioita, koska lehtorimme halusivat tutkia, miten esiintyjyys tai näyttelijyys toteutuisi muualla kuin perinteisessä teatteritilassa ja mitä se muu mahdollisesti toisi näyttelijäntyöhön.
Elisa Piispanen on valmistumisensa jälkeen työskennellyt 17 vuotta Tampereen Teatterissa, kotiteatterissaan, kuten hän sitä kutsuu, mutta sen lisäksi hän on tehnyt paljon erilaisten työryhmien kanssa ja sekoittanut eri taiteenaloja.
– Minua on aina kiinnostanut, miten roolin voisi tehdä esimerkiksi fyysisenä ilmaisuna tai tanssiteatterina. Nätyllä käytettiin edistyksellistä pedagogiikkaa ja meitä koulutettiin muuttuviksi taiteilijoiksi muuttuvaan maailmaan. Luulen, ettei nykynäyttelijä pärjää tässä maailmassa, ellei hän tutki, uudistu ja uudista omaa taiteenalaansa.
– Ilmaisuvoimainen keho, joka aistii herkästi tapahtumia, energioita, toisia ihmisiä, on näyttelijälle elinehto. Se on tietynlaista älykkyyttä, sanoo Elisa Piispanen, joka on joogannut 20 vuotta.
Fysiikan merkitys painottaa myös Blackburn.
– Jos tarkastelee hyviä näyttelijöitä Suomessa ja ulkomailla, näkee, miten erinomaisen fyysisiä ja taitavia he ovat. Keho on näyttelijän soitin, jonka skaala on valtava. Haluan korostaa, ettemme erota mieltä ja kehoa toisistaan, vaan ne toimivat yhdessä.
Kysymykseen, auttavatko hyvä kunto ja fyysisen liikkuvuuden lisääminen vanhenevaa naisnäyttelijää saamaan rooleja, Karoliina Blackburn heilauttaa turhautuneesti kättään.
Karoliina Blackburn ja Elisa Piispanen Tampereen Teatterin
näytelmässä Suomen kaunein. Kuva: Harri Hinkka.
– Totta kai elinvoimainen, plastinen, ilmava keho tukee näyttelijän ammattia, mutta olen jo ajat sitten heittänyt romukoppaan koko ikäasian. Minua se ei kiinnosta vähääkään. Treenaan salilla Jaakko Kailajärven kanssa, joka on 76-vuotias maailmanennätysmies, osallistunut olympialaisiin ja toiminut Suomen Painonnostoliiton päävalmentajana. Iällä ei ole eikä pitäisi olla mitään merkitystä.
Elisa Piispanen muistuttaa, että näyttämöllä on kyse energiasta.
– Olen kuin iso antenni, joka ottaa vastaan erilaisia viestejä ja energioita, ja kun ne virtaavat lävitseni, ne aiheuttavat minussa erilaisia muutoksia. Jos energiaa on kovin vähän, sitä on vaikea antaa muille tai antaa sen virrata.
– Luulen, että fyysinen liikunta pitää minut onnellisena ihmisenä, mikä on tärkeämpää kuin se, vaikuttaako se roolitöihini. On toki ihanaa ja mairittelevaa, että vielä nelikymppisenä minua pyydetään esitykseen tekemään ilma-akrobatiaa.
Karoliina Blackburn ja Elisa Piispanen elävät kuten puhuvat: he treenaavat joka päivä.
– Liikunnan harrastaminen on meille molemmille elämäntapa; se on luonnollinen osa päivää, Blackburn sanoo.
– Nyrkkisääntöni on tunti treeniä päivässä. Se ei ole velvollisuus, vaan keino huoltaa itseäni. Selkääni ja päätäni alkaa särkeä, ellen liiku. Käyn crosstraining-salilla ja teen paljon kehonpainoharjoittelua. Käyn myös uimahyppäämässä 3–4 kertaa viikossa. Lasten ja koiran kanssa kävelen ja pyöräilen.
Piispanen kertoo aloittavansa päivänsä kuuden aikaan aamujoogalla. Ilma-akrobatiaa ja tankotanssia hän harjoittelee pari tuntia päivässä 5–6 kertaa viikossa.
– Olen tällä hetkellä harjoitusvapaalla, mutta silloinkin kun harjoittelen uutta näytelmää, en luovu liikuntarutiineistani.
Ilma-akrobatiaa ja tankotanssia kaksikko hyödyntää tammikuussa kantaesityksensä saavassa teoksessa Rakas, sinä lennät! Blackburn kehuu kollegaansa kärsivälliseksi opettajaksi.
– Tajuan aika nopeasti vaaditut liikkeet, mutta tekniikan sisäistäminen ei välttämättä onnistu heti. Kun en äsken muistanut, miten tietty ote tehdään, kompensoin taidon puutteen raa´alla voimalla ja kiskoin itseni ylös, hän selittää nauraen.
– Liikkeet voi tehdä myös hyvin pehmeästi, ja siksi laji sopii myös vanhuksille ja vammautuneille. Tietenkin täytyy kuunnella omaa kehoa, Piispanen sanoo ja osoittaa takaseinällä roikkuvia kankaita.
– Ilmajoogassa harjoitellaan rentouttavia, rauhoittavia ja venyttäviä liikkeitä. Samettikankaasta voi tehdä turvallisen pesän ja halutessaan levätä ja piiloutua koko maailmalta.
