Live-esityksissä katsoja on kuningas. Hän valitsee, mitä ja keitä seuraa ja kuinka kauan.
– Tanssi nähdään useimmiten hetkellisesti, tilanteessa tapahtuvana kolmiulotteisena aistimuksena ja kokonaisvaltaisena elämyksenä. Katsoja kuulee, kun tanssija hengästyy, ja hän haistaa, kun tanssija alkaa hikoilla. Teatterikorkeakoululle tekemässäni lopputyössä halusin tutkia ja näyttää tanssia uudenlaisesta näkökulmasta, koreografiksi kuusi vuotta sitten valmistunut Kimmo Alakunnas kertoo.
Muurahainen | An Ant Kuva: Marko Ahokangas
Kun hän ryhtyi pohtimaan lopputyönsä muotoa ja metodia, tanssitaiteen professoriksi oli juuri nimitetty tanssitaiteen tohtori Kirsi Monni.
– Hän innostui ja suhtautui kannustavasti, kun esitin ideani tanssielokuvasta. Sellaista ei ollut koskaan tehty koulun historiassa. Tuotantopuolella ehdotuksestani oltiin sen sijaan aika kauhuissaan, koska henkilökunnalla ei ollut elokuvatuottamisen tuntemusta. He myönsivät sen suoraan.
Teatteri- ja tanssialan opiskelijat työstävät taiteelliseksi lopputyöksi tarkoitettua live-tanssiteosta tavallisesti pari kolme kuukautta, mutta Alakunnas puursi opinnäytteensä kanssa kokonaisen vuoden.
– Tein lähes kaiken itse – etsin muun muassa yhteistyökumppanit eri korkeakouluista – ja opettelin valtavan määrän elokuvatuottamiseen liittyviä uusia asioita. Lopulta olin lähes burnoutin partaalla, hän tunnustaa.
Alakunnas muistuttaa, että live-teosta katsoessaan katsoja saa itse päättää, mihin hän keskittyy.
– Tanssielokuvassa näin ei ole, vaan ohjaaja, kuvaaja ja lopulta leikkaaja päättää, mitä katsoja näkee ja mistä näkökulmasta. Se oli minusta kiinnostavaa, koska ohjaajana jouduin pohtimaan, mitä erityistä haluaisin näyttää tanssista.
An Ant from Kimmo Alakunnas on Vimeo.
– Live-tilanteessa tanssija voi improvisoida paljon enemmän, koska esiintyjä on antanut katsojalle luvan tulkita asioita omista lähtökohdistaan, mutta kameran kanssa työskennellessä on koko ajan tehtävä valintoja. Tietenkin kameran voi laittaa taltioimaan esitystä vain yhdestä näkökulmasta, mutta nykyihminen ei jaksa katsoa samaa kuvakulmaa pitkään, korkeintaan minuutin.
Se on yksi syy, miksi Alakunnas luonnehtii videokuvan maailmaa haasteelliseksi, jopa raa´aksi. Hän ottaa vertailukohteeksi kuvataiteen, jota jokainen voi tulkita haluamallaan tavalla.
– Mitä enemmän yksityiskohtia maalauksessa on, sitä kauemmin sitä katsotaan. Videokuva on vaikea saada yhtä mielenkiintoiseksi kuin kuvataiteessa.
Alakunnaksen lyhytelokuva Muurahainen kertoo työnarkomaniasta kärsivästä miehestä, jonka todellisuuskuva alkaa hämärtyä. Velvollisuuksien köyttämä mieli tuottaa uudenlaisen todellisuuden, jossa arjen säännöt eivät enää päde.
Raatajan liikekieli muuttuu sitä rajummaksi, mitä syvempään mieli sukeltaa. Yhden miehen tanssi kasvaa moniselitteiseksi duetoksi, kun konttorihuoneeseen astuu työtoveri.
– Kyse on kahden miehen välisestä ”suhteesta”. Toisen suunnasta se on ehkä ihastumissuhde, toisen suunnasta työsuhde. Käsikirjoitin tarinaan myös murhan, mutta leikkauspöydällä suoranainen teko leikattiin pois, jolloin tapahtumista tuli katsojan näkökulmasta tulkinnanvaraisempia.
Muurahaisen tiimi työssään. Kuva: Marko Ahokangas
Muurahaisen ydin kiteytyy kysymykseen, millaisiin asioihin ihminen kykenee; kuinka raadollisiin tai ihaniin, rakastettaviin tai hirveisiin tekoihin.
Sama teema tahdittaa myös Alakunnaksen viime vuonna valmistunutta Lullaby for Illusion -lyhäriä.
Keskiössä on nainen, joka yrittää ylittää itsensä koko ajan niin henkisesti kuin fyysisestikin.
– Oravanpyörään joutunut nainen käyskentelee suurimmaksi osaksi kuntosalilla, mutta tarinan puolivälissä tapahtuu käänne, jolloin sukelletaan naisen sisäisiin ajatuksiin ja päädytään tyhjään kellariin, missä naisen ajatukset personoituvat eri hahmoiksi, Kimmo Alakunnas kertoo.
Hän haluaa teoksillaan kyseenalaistaa nykyajan normeja ja sääntöjä. Alakunnaksen tanssielokuvia ja live-esityksiä yhdistää myös ilmapiiri, tietynlainen maaginen realismi. Katsoja ei aina tiedä, onko yksikään kohtauksista totta vai unta.
Lullaby for Illusion on alun perin osa Four Stories From Luxembourg -nimistä elokuvaa, joka koostuu neljästä tarinasta.
– Vietin vuonna 2013 Oulun Tanssin yhdistys Jojon residenssissä Luxemburgissa noin kuukauden, jonka aikana pidin tanssielokuvatyöpajan paikallisten tanssijoiden kanssa. Oli hauska yllätys tajuta, että paikallisuus ymmärretään Luxemburgissa aika toisella tavalla kuin Suomessa. Yksi tanssija oli Italiasta, yksi Ranskasta, yksi Saksasta ja yksi Luxemburgista.
– Teimme lyhyitä sooloja, joista syntyi kokonaisuus Four Stories From Luxembourg. Jaoin elokuvan myöhemmin neljään osaan, koska lyhyempien näytteiden avulla sitä on helpompi markkinoida festivaaleille.
Teoksesta Four Stories from Luxembourg. Kuvassa tanssija Aurélie Thill.
Kun Alakunnas teki opinnäytetyötään, hän perehtyi myös elokuvatuottamisen tuiki tärkeään osa-alueeseen, markkinointiin, ja tarjosi valmistumisensa jälkeen aktiivisesti Muurahaista elokuvafestivaaleille ja taidetapahtumiin.
– Se vei minua pitkälle, pääsin osallistumaan kansainvälisille elokuva- ja tanssifestivaaleille ja kertomaan tästä taidemuodosta ja -teoksesta. Muurahainen myös voitti useita palkintoja; se sai muun muassa neljä vuoden 2010 parhaan tanssielokuvan palkintoa.
Tällä hetkellä maailmaa valloittaa Lullaby for Illusion, joka esitetään muun muassa lokakuussa Japanissa lyhytelokuvafestivaaleilla.
– Valitettavasti en itse voi lähteä Japaniin, koska teen silloin töitä Suomessa.
Tanssielokuvien tekeminen saattoi Kimmo Alakunnaksen yhteen myös M.A.D. Tanssimaisterit ry:n kanssa. Yhdistyksen näkyvin majakka, vuodesta 2008 järjestetty Loikka-tanssielokuvafestivaali, on kasvanut seitsemässä vuodessa monipäiväiseksi tapahtumaksi, joka tarjoaa monipuolista, yllättävää ja laadukasta tanssielokuvaa.
Citizen Jury Screening 2015 from Loikka Dance Film Festival on Vimeo.
– Muurahainen esitettiin Loikka-festivaalilla vuonna 2010, ja olen sen jälkeen ollut aktiivisesti mukana järjestämässä festivaalia. Nykyään toimin myös M.A.D.:n hallituksen jäsenenä.
Hän on työskennellyt myös festivaalin yleisötyökoordinaattorina, jonka tavoitteena on kartoittaa uudenlaista yleisöpohjaa.
– Käytännössä se tarkoittaa, että pyrimme tavoittamaan katsojia myös festivaalin ulkopuolella. Viime vuonna teimme yhteistyötä Kansainvälisen kulttuurikeskus Caisan kanssa ja järjestimme monikulttuurisen elokuvanäytöksen.
– Tänä vuonna kohderyhmänämme ovat peruskouluikäiset nuoret. Järjestämme muun muassa tanssielokuvakursseja, joiden myötä nuoret pääsevät tutustumaan tanssielokuvan tekemiseen ja kokeilemaan, miltä tanssi tuntuu kameran edessä ja liike näyttää kameran takaa katsottuna.
********
Muurahaisen työryhmään kuuluivat Kimmo Alakunnaksen lisäksi tanssija Jaakko Nieminen, kuvaaja David Berg, lavastaja Heikki Rosti, äänisuunnittelija Marko Ahokangas, leikkaaja Tiina Aarniala ja vaatesuunnittelija Harri Niskanen.
Four Stories From Luxembourg -elokuvan työryhmään kuuluivat Kimmo Alakunnaksen lisäksi tanssijat Aurore Giaccio, Rosa Chimenti, Aurélie Thill, Giovanni Zazzera ja Heli Yli-Räisänen.
