Esittelemme säätiön tukemia ja palkitsemia tekijöitä. Vuorossa on nyt 2400 sekuntia -esityksen toteuttava työryhmä, Täsmäteatteri. Tämä on kolmiosaisen bloggaussarjan ensimmäinen osa.
Ehkä minä eläkkeellä opiskelen kaikki eri aikakäsitykset,
kaikki mahdolliset laskutavat
ja opintomatkalle menen Greenwichiin, sinne nollavyöhykkeelle!
Sinne mistä aika alkaa.
Kolme metronomia nakuttaa tahtia, kukin omaansa: yksi kiivasta, toinen verkkaan, kolmas matkii kellon rytmiä: sekunti, kaksi, kolme… Aika kuluu, preesens katoaa, nyt on jo mennyt.
Miten aika pitäisi käyttää? Onko meillä todella niin kiire? Miksi? pohtii Neiti Aika ja haaveilee ikuisesta nuoruudesta ja vapaudesta.
Tamperelaisen Täsmäteatterin 2400 sekuntia tarjoaa katsojille ison ja monimerkityksisen aiheen mutta tekee sen viisaasti; pieninä välähdyksinä, ihmisen havaintoina ja ajatuksina. Iira Halttusen kirjoittaman monologin sävy on lämmin ja humoristinen, onhan Neiti Aika muinaisjäänne – ja samalla aivan tavallinen ihminen, kuin sinä ja minä.
Aina se on joltain pois, aika.
Sitä äiti sano, sillon kun se makasi vanhana ja ryppysenä sängyssä.
Täsmäteatterin perustajat – Iira Halttunen, Santeri Helinheimo Mäntylä, Meri-Maija Näykki ja Titus Torniainen – ovat tamperelaiskatsojille tuttuja moneltakin estradilta, mutta ennen kaikkea Koukkuniemen Kesäteatterista, jonne he tekivät kahtena viime kesänä teatteriesitykset On elomme muistoja vain (2014) ja Unhola – unohtumattomia muistoja (2015).
Koukkuniemen vanhainkodin asukkaiden muistojen ja mielimusiikin pohjalta rakennetut esitykset saivat innostuneen vastaanoton, mikä vahvisti ydinkvartetin näkyä omasta teatterista ja tavoitteesta: tuoda soveltavaa teatteria tamperelaiselle teatterikentälle.
Viesti esityksistä kiiri myös muihin vanhainkoteihin, ja ryhmä olisi mielellään otettu esiintymään niihin, mutta esteeksi koituivat koko ja kustannukset.
– Edelliskesien tuotannot olivat täysimittaisia esityksiä, ja niitä oli toteuttamassa iso tekijäjoukko, mikä tarkoitti, että tekniikkaa ja tavaraa oli paljon, esitysten ohjaaja Meri-Maija Näykki kertoo.
– Koukkuniemen vanhainkoti on Pohjoismaiden suurin vanhainkoti, ja siellä on tilaa, mutta muiden vanhainkotien kohdalla jouduimme toteamaan, ettei homma onnistu. Kyse on myös resursseista, sillä vanhainkodeilla ei ole sijoittaa yli 1000 euroa yhteen teatteriesitykseen.
Kiireestä ne kaikki puhuu, lehdissä.
Minulla on kiirettä kanssa.
Varsinkin varmaan sitten kun ei ole enää tätä työtä.
Ajan olemusta monin tavoin pohdiskeleva 2400 sekuntia on yhden naisen monologi. Käytännössä se tarkoittaa, että Meri-Maija Näykki pakkaa Neiti Ajan rekvisiittoineen matkalaukkuun ja lähtee esityksen kanssa sinne, mistä kutsu käy.
Aiheen ryhmä sai virikeohjaajana työskentelevältä ystävältä, joka muistutti, miten aika koetaan eri lailla laitosympäristössä.
– Aika synnytti kaikissa meissä tosi paljon sekä henkilökohtaisia ajatuksia että teatterillisia ideoita. Ideoita on tullut niin paljon, että olemme panneet osan pöytälaatikkoon. Niitä voi käyttää myöhemmin, kertoo Santeri Helinheimo Mäntylä, Täsmäteatterin säveltäjä ja äänimaailman luoja.
– Se, että aika tarjoaa loputtomasti tulokulmia, tekee siitä myös vaarallisen. Rajausta on tarvittu, skenografi Titus Torniainen lisää.
– Miellämme usein ajan niin, että on jatkuva kiire ja hektistä. Kenelläkään ei ole tosiasiassa kiire, vaikka kuinka tuntuisi siltä. Olennaista on muuttaa ajattelutapaa. Koen, että meidän pitäisi opetella rentoutumaan. Se varmasti tekisi valtaosalle ihmisistä hyvää.
Sitä minäkin usein sillä työpaikan satulatuolilla istuessa mietin.
Että kunpa joku soittais ja kysyis jotain muuta kun sitä, mitä ne aina kysyy.
Täsmäteatterilaiset haluavat toimia perinteisten teatteritilojen sijaan uusissa ympäristöissä. Viime lauantaina Koukkuniemen vanhainkodissa ensi-iltansa saanut 2400 sekuntia esitetään tällä viikolla Tampereen Teatterikesässä myös Viola-kodissa ja Keskusvirastotalon valtuustosalissa.
– Tila- ja yhteisölähtöinen teatteri tarkoittaa käytännössä, että luomme esittävää taidetta täsmäiskuina uusiin ympäristöihin. Pyrimme valitsemaan paikkoja ja yhteisöjä, joissa voi vaikuttaa taiteen keinoin. Saman näytelmän teemat painottuvat eri tavalla riippuen siitä, missä tilassa ollaan, Meri-Maija Näykki sanoo.
Täsmäteatterilaiset korostavat, etteivät he tee taidetta, joka on tarkoitettu vain tietylle kohderyhmälle, esimerkiksi vanhuksille, vaan aiheiden pitää koskettaa kaikkia. Ennen kuin dramaturgi ja näytelmäkirjailija Iira Halttunen ryhtyy kirjoittamaan tekstiä, ryhmä keskustelee ja kartoittaa aihetta eri näkökulmista.
– Työskentelemme työryhmälähtöisesti eli käymme yhdessä läpi, mitä haluamme aiheen tiimoilta sanoa ja tehdä, jotta jokainen voi seistä sen äärellä ja takana, Titus Tornianen kertoo.
Entä mihin viittaa monologin nimi, 2400 sekuntia?
– Se lähti liikkeelle vitsinä, Iira Halttunen paljastaa. Hän alkoi pohtia, voisiko esityksen nimenä olla esityksen kesto.
– Kun sen sanoo sekunneissa, ihmiset eivät heti hahmota, kuinka pitkästä ajasta on kyse: 40 minuuttia. Se on myös Neiti Ajan ruokatauon pituus.
Kursivoidut kohdat ovat Täsmäteatterin 2400 sekuntia -monologista. Esityksen voi tilata minne vain – hoivalaitoksiin, työpaikoille, oppilaitoksiin, tapahtumiin, juhliin jne.
