Aina mielikuva ei käy toteen. Kalevala jos mikä on soiva teos, mutta Haminan Teatterissa heinäkuussa kantaesityksensä saanut Super-Kalevala tarjoaa lauluja maltillisesti – siitäkin huolimatta, että esityksen tekijät ovat musikaalisesti taitava ryhmä ja ohjaaja kokenut säveltäjä.
– Voisi ehkä sanoa, että esitys on reaktio omia periaatteitani vastaan, Juho Liira toteaa.
Hän on aiemmin tehnyt kaksi suomalaisesta kansanrunoudesta innoituksensa saanutta, läpisävellettyä rock-oopperaa, Lemminkäisen virren ja Aino Rock Oopperan.
Juho Liira - TUONEN VIRTA
– Tarkoitukseni oli tuoda tähänkin teokseen laulettuja osia, mutta niiden harjoitteleminen ei tuntunut yhtä kiinnostavalta kuin se materiaali, jota olimme jo yhdessä synnyttäneet näyttämöllä.
– Helsingissä treenasimme biisejä viulujen kanssa, mutta kun näimme Haminan Teatterin mustan laatikon, ne eivät enää tuntuneet istuvan valitsemaamme esitystyyliin, tuottaja Jonni Haasanen lisää.
Täysin musiikiton Super-Kalevala ei toki ole. Inkerin Kansallisteatteri on tehnyt kansalliseepoksen tarinoista energisen seikkailun, ja siksi äänisuunnittelukin yltyy paikoin mahtipontisiin sävyihin.
Inkerin Kansallisteatterin taival käynnistyi vuosi sitten, kun mm. Kellariteatterissa, Ilves-Teatterissa ja Ylioppilasteatterissa työskennelleet Juho Liira ja tuottaja Jonni Haasanen ryhtyivät kokoamaan ensemblea uuden produktion tiimoilta.
– Mietimme Juhon kanssa, ketkä ovat hyviä tyyppejä ja keiden kanssa olisi makeeta tehdä duunia. Teatterin perusporukka on nyt aika lailla hallussa: on ohjaaja, tuottaja, pari teknikkoa ja liuta näyttelijöitä. Ensemblen kokoonpano saattaa muuttua, kun teemme jotain muuta, Haasanen sanoo.
Inkerin Kansallisteatterin ensemble.
Yksi sähköpostiviestin – “Mitä teet kesällä?” – saaneista oli Nätyllä Tampereen yliopistossa opiskeleva Elina Saarela.
– Tunsin Jonnin entuudestaan, Juhon tiesin. Tunsin myös osan näyttelijöistä, mutten ollut työskennellyt heidän kanssaan aiemmin. Kun sain tietopaketin tulevasta, Super-Kalevala kiinnosti heti, samoin työskentely ryhmän kanssa. Siinä oli minun inspiraationi lähteä mukaan: ihmiset ja aihe.
Teatterikorkeakoulussa ohjauksen koulutusohjelmassa opiskeleva Juho Liira on valmistunut Metropoliasta teatteri-ilmaisun ohjaajaksi, minkä hän kokee määrittävän asennoitumistaan työhön.
– Asetun ennemmin jonkin yhteisön palvelukseen kuin keskityn siihen, mikä on tarkka havaintoni maailmasta. Ohjaaja on tavallaan meta-ammatti, yksin ei voi tehdä mitään. Voin ehdottaa, ja jos on hyvät näyttelijät, he tekevät sen.
Super-Kalevalan valmistuminen oli Liiran, Haasasen ja Saarelan mukaan sekä työryhmälähtöistä että ohjaajavetoista.
– Harjoitustilanteeseen mennessä pitää olla riittävästi lähtöjä, mutta kyllä parhaat jutut syntyvät harjoituksissa nousevista häiriöistä. Joku esimerkiksi ymmärtää jonkin jutun eri lailla tai tekee kohtauksen tavalla, jota en olisi pystynyt kuvittelemaankaan.
Liira muistuttaa, että yhdessä työskenteleminen muuttaa kommunikaatiota.
– Uusia kohtauksia on helpompi lähteä lähestymään sen takia, että on jo jaettu maailma syntyvästä teoksesta. Toisaalta harjoitusaika on ollut tiivis ja omaksuttavaa tekstimassaa paljon, mikä korostaa ohjaajan roolia, Liira sanoo ja kutsuu Super-Kalevalan Haminan-viikkoja intensiiviseksi korkean paikan leiriksi.
– Kun Helsingissä pidimme kolmen tunnin treenit, jokainen palasi niiden jälkeen omaan elämäänsä, kunnes parin päivän päästä tapasimme taas harjoitusten merkeissä. Haminassa harjoituksia on ollut päivittäin todella paljon, ja täällä olemme myös asuneet ja viettäneet aikaa yhdessä.
Elina Saarela huomauttaa, miten tärkeää on saada tehdä jo opiskeluaikana työtä, johon valmistuu.
– Arvostan sitä tosi paljon, enkä koe, että Inkerin Kansallisteatteriin kuuluminen sitoo tulevaisuuttani. Päinvastoin. Olla osana jotakin ryhmää ennemmin avaa mahdollisuuksia kuin sulkee pois niitä. Se, että kuulun ryhmään, ei tarkoita, ettenkö voisi tehdä jotain muuta. Sehän juuri on vapaissa ryhmissä hienoa.
Kolmikko tähdentää, miten tärkeää on tehdä taidetta myös maakunnissa. Nuorisolaisena kun on vielä mahdollista lähteä liikkeelle taideteko edellä, kuten Haasanen kiteyttää.
Kysymys Inkerin Kansallisteatterin tulevaisuuden suunnitelmista saa ohjaaja Liiran hymähtämään.
– Emme ole vielä puhuneet tulevaisuudesta, mutta jos olemme kavereita Super-Kalevalan esityskauden jälkeenkin, siitä varmasti puhutaan, hän sanoo ja näkee teatterinsa roolin vaeltavana yhteisönä, ei vain yhdessä paikassa toimivana talona.
– Tässä ovat mukana inhimilliset arvot, kuten se, miten ihmiset tulevat toistensa kanssa toimeen. Kyse on myös realiteeteista. Jos esimerkiksi jollekin näyttelijälle tarjotaan ensi kesänä isoa roolia, pysymme siitä huolimatta ystävinä. Tehdään sitten seuraava juttu yhdessä. En tarkalleen tiedä, mihin ryhmämme työ johtaa, mutta ennusmerkit ovat hyvät.
Juho Liiran musiikillisen tuotantoon voi tutustua SoundCloud-sivustolla.
