Esittelemme säätiön tukemia ja palkitsemia tekijöitä. Vuorossa on Grus Grus Teatterin ensemblen jäsen, näyttelijä Sofia Molin. Tämä on kolmiosaisen bloggaussarjan ensimmäinen osa.
********
Jättilumpeiden seassa seisoo märkäpukuun sonnustautunut mies, joka kuuntelee kasveista kumpuavia ääniä ja kertoo nähneensä yhdessä niistä äitinsä kuvan. Ryhmä siviilejä seuraa tohtori Falken selostusta tarkkaavaisena, neotropiikkihuoneen kosteudessa hikoillen, kunnes matka jatkuu avaruusaseman seuraavaan etappiin.
Tohtori Falke (Ishmael Falke) työssään lummealtaassa. Kuva: Ville Kurki.
Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha koki viime vuoden lopulla muodonmuutoksen, kun Tehdas Teatterissa yhteen hitsautunut ryhmä toteutti Ruissaloon tieteis- ja fantasiakirjallisuutta taitavasti hyödyntäneen paralleelin maailman; rinnakkaistodellisuuden, jossa kysymykset luonnosta, kuolemasta ja tietoisuudesta näyttäytyivät yllättävällä tavalla.
Sofia Molinin, Ishmael Falken ja Ville Kurjen käsikirjoittama Q.2 – Futurum in memoriam yhdisti scifiä, salapoliisitarinaa, mysteerikertomusta ja intiimiteatteria. Lähtölaukauksen esitykselle antoi tieteiskirjallisuuden klassikko, Stanislaw Lemin Solaris.
– Haimme esitysoikeuksia ja saimme ne, mutta kun aloimme kirjoittaa näyttämösovitusta, huomasimme, että siitä alkoi kasvaa oma itsenäinen teoksensa. Ammensimme Kurjen ja Falken kanssa ideoita ja vaikutelmia myös muista scifi-teoksista ja -elokuvista, Sofia Molin kertoo.
Esityksen keskiössä oli kolme tutkijaa – professori Tuulenkari, lisensiaatti Haavisto ja tohtori Falke – jotka kartoittivat mahdollisuuksia siirtää ihmisen tajunta kasveihin. Mukana oli myös koehenkilö, parantumatonta tautia sairastava rouva Malmi, joka aikoi luovuttaa tietoisuutensa lääketieteelle.
Miehistön jäsenet raportoivat Maahan tutkimuksista, mutta data oli sekavaa ja ristiriitaista. Virus? Vai oliko avaruusasemalla sattunut jotakin vakavaa?
Tätä arvioimaan saapuivat psykologi Molin ja satunnainen otanta siviilejä, tehtävänään antaa objektiivinen lausunto siitä, mitä he näkevät ja kokevat avaruusasemalla.
– Kun katsojat saapuivat esitykseen, heidän piti pukeutua valkoiseen, hupulliseen suojahaalariin. Se oli osa siirtymäriittiä. Näyttelijöillä oli perinteiset lääkärintakit lukuun ottamatta tohtori Falkea, tutkijaa, joka märkäpuvussaan keskittyi lummealtaan ja veden tutkimiseen.
Ennen kuin katsojat pääsivät kasvihuoneisiin, heidät skannattiin ja jaettiin pienryhmiin. Ryhmiä oli neljä, kullakin tutkijalla yksi. Muilta salaa psykologi Molin antoi yleisölle tärkeän tehtävän.
– Katsojien tuli tehdä subjektiivisia havaintoja ja arvioida avaruusaseman tapahtumia. Heidän ei pitäisi luottaa kehenkään, ei yhteenkään teoriaan. Kehotin heitä arvioimaan myös minua. Se muutti esityksen laajuuden 360-asteiseksi.
Q.2-esityksen ydinryhmä, sittemmin Grus Grus Teatterin ensemble – Sofia Molin, Ishmael Falke, Ville Kurki, Markku Tuulenkari ja Janna Haavisto – työskenteli yhdessä ensimmäistä kertaa Tehdas Teatterissa, jonne Kurki ohjasi kevättalvella 2012 Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssin. Sitä täydensi Turun kaupunginteatterin Pikkolossa aikuisille tehty sisarteos Iso prinssi K-18.
– Yhteistyömme sujui todella hyvin ja viihdyimme keskenämme. Niinpä aloimme miettiä, mitä tekisimme seuraavaksi.
Ratkaisun tarjosi scifi ja yhteistyökumppaniksi valikoitui luontevasti Tehdas Teatteri, vuonna 2000 perustettu turkulainen vapaan kentän näyttämö. Sieltä löytyi myös luottoherra, valosuunnittelija Jarkko Forsman, jonka vapaan kentän laaja kokemus ja sopeutumistaito oli työryhmälle ennestään tuttu.
– Valaistuksella ja äänisuunnittelulla oli olennainen merkitys Q.2-esityksessä. Kasvihuoneet muodostavat yhdessä laajan alueen, ja jokaisessa huoneessa oli oma tunnelmansa. Lasihuoneissa oli tarkoin säädelty kosteus ja lämpötila, mikä tarkoitti, että valaistuksen ja äänien toteutus vaati niin taitoa kuin kekseliäisyyttäkin.
– Kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneisiin oli mahdollista luoda rinnakkaistodellisuus, jossa kuitenkin pätivät toisenlaiset säännöt. Se tarjosi myös valmiin lavastuksen. Emme piilottaneet tai maskanneet mitään, kaikesta tehtiin osa esitystä.
Molin kertoo työryhmän yllättyneen iloisesti kasvitieteellisen puutarhan työntekijöiden myönteisestä, jopa innokkaasta suhtautumisesta.
– He auttoivat mielellään ja kertoivat kasveista, niiden ominaisuuksista ja mahdollisuuksista käyttää osana esitystä. Siellä oli muun muassa agaave, joka kukkii vain kerran elämässään, minkä jälkeen se kuolee. Agaave alkoi kukkia produktiomme aikana. Se oli kuin metafora esityksellemme, kuten teatteritapahtumalle yleensä, joka aina tapahtuu tässä ja nyt, vain lyhyen hetken ajan.
Avaruusasemalle saapuneet siviilit joutuivat esityksen aikana pohtimaan monenlaisia kysymyksiä: Voiko ihmisen tietoisuuden tallentaa? Jos tietoisuuden tallentaminen kasveihin on mahdollista, mitä kaikkea siitä seuraa? Onko olemassa jotakin, jota ei voi tieteen keinoin määritellä tai mitata? Ovatko aseman tutkijat täysipäisiä? Onko minun tapani nähdä oikea, onko kokemukseni aito?
– Taustalla kummitteli koko ajan kysymys: onko rouva Malmi elossa vai kuollut, onko hänen tietoisuutensa siirtynyt yksittäiseen kasviin, suljetulle Q.2-alueelle vai koko kasvihuoneeseen? Onko hänet tapettu tapettu vai onko hän kokenut luonnollisen kuoleman? Pienryhmissä liikkuvaa yleisöä kehotettiin tarkkaavaisuuteen ja rationaaliseen ajatteluun, Molin kertoo.
Lisää jännitystä nostatti professori Tuulenkarin itsemurhaviesti, jonka seurauksena avaruusasema siirtyi hälytystilaan. Lisensiaatti Haaviston vaatimuksesta pienryhmät ohjattiin suljetulle alueelle Q.2: ”Heidän täytyy saada tietää totuus!”
Siellä, lasin takana, haahuili kymmeniin letkuihin kiinnitettynä rouva Malmi.
– Sen, mitä oli tapahtunut, sai jokainen tulkita tavallaan. Kenties rouva Malmi oli joko kuollut tai häntä pidettiin keinotekoisesti elossa. Kenties hänen tietoisuutensa oli siirtynyt joko kokonaisuudessaan tai sirpaleina kasveihin tai koko kasvihuoneeseen. Tai ehkä hän jatkoi elämäänsä tutkijoissa tai kaikissa meissä, tai hän oli olemassa jonkun toisen tietoisuudessa?
Q.2 – Futurum in memoriam -esityksestä tuli hitti. Yleisön ikähaitari oli laaja, teineistä ikäihmisiin.
– Esitystä kävi katsomassa muun muassa eräs kirkkoherra, joka innostui valtavasti ja rummutti näkemästään seurakunnalleen. Meillä kävi paljon scifiharrastajia, kiitos artikkelin, joka julkaistiin Spinissä, Suomen vanhimmassa scifi-lehdessä. Kävimme myös promoamassa esitystä Turconen on science fiction -yleisötapahtumassa Turun kaupunginkirjastossa.
Psykologi Molin (Sofia Molin) ja jättilumpeet.
Kuva: Ville Kurki.
Molinin mukaan osa yleisöstä luonnehti esitystä elämysteatteriksi. Huoneiden lämpötila, kosteus, kasvien hajut ja niiden luoma tunnelma vaihtelivat suurestikin, ja kehoon jäi monenlaisia tuntemuksia ja hajuja.
– Monet katsojista totesivat myös, että oli ollut todella kiinnostavaa jutella ystävän kanssa, joka oli alkubriiffauksessa sijoitettu toiseen pienryhmään, ja näin ollen saanut toisenlaisen katsomiskokemuksen ja nähnyt kohtauksia eri järjestyksessä. Erotimme varta vasten pariskunnat ja ystävät toisistaan ennen esitystä.
Näyttelijän näkökulmasta tilanne oli antoisa, koska pienryhmässä oli mahdollista nähdä katsojien pienimmätkin reaktiot. Jotakuta jännitti, joku oli hyvin surullinen, jonkun mielestä esitys oli hulvattoman hauska. Oli myös kohtauksia, joissa katsojat jätettiin tarkoituksellisesti yksin.
– Avaruusasemalla annettu tieto vaikutti katsojien käyttäytymiseen ja moni selvästi mietti, miten tilanteessa tulisi käyttäytyä suhteessa muihin katsojiin, esiintyjiin ja kasveihin. Annoimme heille esityksen lopussa Gelan eli ”Galaktisen eläkelaitoksen” kaavakkeen, joka toimi esityksen ohjelmalehtisenä, sekä lomakkeen jossa tiedusteltiin, tahtoisivatko he tallentaa tietoisuutensa.
– Halusimme saada yleisön ajattelemaan monia teemoja: vierautta, mahdollisesti naiivia luottamusta auktoriteetteihin, kuoleman jälkeistä elämää, sielun ikuisuutta, kasvin ja ihmisen eroa, hulluutta ja ihmisenä olemista. Vapaalla kentällä toimiminen mahdollistaa yleisön haastamisen tarkastella asioita myös toisin. Toivon, että esityksemme sai katsojan edes hetken tarkkailemaan maailmaa ja ihmistä kaikin aistein ja koko kapasiteettiaan käyttäen.
