Minulla on oma suunnitelma. Eräs ystäväni kysyi minulta: jos yksi ainoa murha voisi ratkaista Suomen ongelmat, niin eikö se silloin olisi hyvä teko?
Näin puhui Eugen Schauman seitsemän vuotta sitten Martin Bahnen ohjaamassa ja Fabian Silénin tuottamassa näytelmässä, joka esitti Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin ampuneen nuoren miehen kaksoisvalotuksessa: poliittisena aktivistina ja toisaalta sosiaalisesti eristyneenä ja rakkaudessa pettyneenä luuserina.
Fabian Silén ja Jan Korander. Kuva: Arto Timonen.
Helsingissä kulttuuritalo G18:ssa tammikuussa 2009 kantaesityksensä saanut ja myöhemmin Teater Mestolan ohjelmistoon sisällytetty näytelmä tarttui aiheeseen poikkeuksellisella tavalla, mitä voisi luonnehtia mestolalaisten toimintamalliksi.
– Yritämme löytää yhteiskunnallisesti ajankohtaisia, tärkeän sanoman sisältäviä tekstejä ja tarinoita, jotka haluamme kertoa uudella tavalla, Teater Mestolan johtajina toimivat Martin Bahne ja Fabian Silen sanovat.
Uusi kulma – isänmaallisena ja vapautta rakastavana suomenruotsalaisena sankarina esitetyn Schaumanin kuvaaminen syrjäytyneenä ja yksinäisenä, rukkaset rakastetultaan saaneena nuorena miehenä – on peräisin historiantutkija Seppo Zetterbergin vuonna 1986 julkaisemasta kirjasta Viisi laukausta senaatissa, jossa hän tarkastelee Eugen Schaumanin elämää ja tekoja.
– Rinnastimme näytelmässä Schaumanin tekemän murhan ja Jokelan koulusurmaajan Pekka-Eric Auvisen teon. Auvisen muistiinpanot muistuttavat hämmästyttävän paljon Schaumanin päiväkirjamerkintöjä. Molemmista voi tunnistaa universaalin nuoren ihmisen angstin, joka näissä kahdessa tapauksessa sai hyvin väkivaltaisen lopun, Martin Bahne sanoo.
Teater Mestola yhdisti taitavasti Eugen Schauman -esityksessään historialliset tapahtumat ja nykypäivän koulumaailman ääritekoihin päätyvät henkilöt. Esityksessä hyödynnettiin mm. Väinö Linnan, Aleksis Kiven ja Johan Ludvig Runebergin säkeitä.
Kriitikot luonnehtivat esitystä ilmaisuvoimaiseksi, jännittäväksi ja puhuttelevaksi, ja se kiersi myös Ruotsissa ja Norjassa. Tampereen Teatterikesässä Eugen Schauman nähtiin vuonna 2010.
Rohkeasti mennä sinne, minne ihminen ei ole ennen mennyt.
Tieteisfiktiosta tutun Star Trek -sarjan slogan nousee etsimättä mieleen, kun Teater Mestolan johtajakaksikko perkaa pääkaupunkiseudulla toimivan teatterinsa alkutaivalta. Mestolan tarina sai alkunsa vuonna 2004, kun Teatterikorkeakoulun ruotsinkielisen näyttelijäntyön koulutusohjelmasta valmistuneet Martin Bahne, Camilla Hellberg ja Maria Salomaa perustivat teatterin kokeillakseen ja ylittääkseen omia ja teatteritaiteen rajoja.
– Ensimmäiset tuotannot olivat hyvinkin performatiivisia, ja ohjaajina toimivat postmodernit duunarit, kuten Ida-Lotta Backman, Cris af Enehielm ja Sasha Pepelyaev, Bahne kertoo.
Misantropenin työryhmä. Kuva: Cris af Enehielm.
Koska Teater Mestolalla ei ole omaa teatteritilaa, osa esityksistä löysi yleisönsä festivaaleilla, osa kiertueilla.
– Cris af Enehielm ohjasi Molièren Misantropenista (Ihmisvihaaja) kaksi versiota; ensimmäisen vuonna 2006 yhteistyössä Skärgårdsteaternin kanssa ja toisen vuonna 2010 Skånessa yhteistyössä ruotsalaisen Teater Quiltin kanssa. Se oli hillitön esitys, täynnä energistä draivia – ja se toimi! Skånelaiset katsoivat sitä suomalaisena teatterina, mikä oli paradoksaalista, koska Suomessa ruotsinkielinen teatteri ja suomenkielinen teatteri elävät onnellisesti erillään toisistaan, eikä niitä koeta teatterikentällä yhteisenä kulttuuripääomana eikä yhteisenä rikkautena.
– Se on suoraan sanottuna surullista. Niin kauan kuin jopa taiteentekijät dissaavat toisiaan äidinkielen takia, kenenkään ei kannata haikailla suvaitsevaisuuden tai fasismista vapaan Suomen perään.
Ennen näyttelijäntyön koulutusta Martin Bahne oli ehtinyt valmistua ekonomiksi Åbo Akademista. Sittemmin hän on opiskellut käsikirjoitusta Salfordin yliopistossa Englannissa.
– Olen aina tykännyt näprätä numeroiden kanssa, joten teatterin talousasioiden hoitaminen on ollut aika luonteva nakki. Halu ohjaamiseen syntyi onnistuneiden tuotantojen ja ryhmätyön myötä, hän kertoo.
Samalta vuosikurssilta näyttelijäksi valmistuneen Fabian Silénin työsarka on sekin laaja: käsikirjoittamista, ohjaamista, tuottamista ja markkinointia.
– Kun opiskelimme Teatterikorkeakoulussa, näyttelijäntyön professorina toimi Erik Söderblom, jonka mukaan näyttelijän tulee olla valmistautunut tekemään kaikkea, koska työmahdollisuudet Suomessa ovat rajalliset. Tosiasia on, ettei rooleja riitä kaikille – ei ainakaan suomenruotsalaisella kentällä.
Teater Mestola on sopinut Svenska Teaternin kanssa kolmivuotisen yhteistyösopimuksen Nicken NU -projektin puitteissa, minkä ansiosta ryhmä voi keskittyä esitysten tekemiseen.
– Tarkoituksena on, että Nickeniä käytetään vapaiden ryhmien off-tuotantojen – edistyksellisen tai avantgardistisen näyttämötaiteen – tekemiseen. Se, että teatterillamme on toistaiseksi oma tila ja tekniikka, on tietenkin suunnaton taloudellinen apu, mikä helpottaa myös henkisesti. Meidän näkökulmastamme ratkaisu on ollut onnistunut, Martin Bahne sanoo.
Felix alias Samuel Karlsson. Kuva: Joan de Silva.
Tänä keväänä Teater Mestola esittää Nicken-näyttämöllä auditiiviseen kerrontaan keskittynyttä, Stan Saanilan esikoisnäytelmää Bländad, jota yleisö ei tunnu löytäneen. Edellinen produktio, Fabian Silénin käsikirjoittama ja ohjaama Komedin om Felix liv, osoittautui sen sijaan täysosumaksi. Hufvudstadsbladetin kriitikko Isabella Rothberg kiteytti mielipiteensä jo otsikossa: Komikerstjärna tänds på Nicken-scenen.
– Yksi ongelmistamme liittyy teatterin brändiin; se ei ole tarpeeksi kirkas, Fabian Silén myöntää.
– Koska tarkoituksenamme on luoda taiteellisesti uutta, katsojat eivät voi koskaan tietää, mitä on luvassa. Se vaikeuttaa yleisöpohjan luomista, mikä tietenkin heijastuu teatterin talouteen.
Hän laskeskelee, että runsaan kymmenen vuoden aikana Teater Mestolassa on työskennellyt lähes 50 näyttelijää ja kymmenittäin muiden teatterialojen työntekijöitä.
– Teatterin työryhmä elää ja tekijät vaihtuvat esityksestä toiseen. Se on hyve, mutta se on myös riskialtista. Olen ylpeä siitä, että otamme aina valtavasti riskejä. Joskus ne onnistuvat, joskus eivät.
