– En ole koskaan ollut produktiossa, jossa olisi näin suuri määrä lahjakkaita ja idearikkaita ihmisiä. Se on ollut välillä jopa pelottavaa, Veden alla -produktion käsikirjoittaja ja ohjaaja Nina Rinkinen sanoo.
Hyvien ideoiden tulva on tekijöiden mukaan muokannut Teatteri Tuikkeen uusinta produktiota monin tavoin ja pitänyt sen poikkeuksellisen elävänä koko harjoituskauden.
Työryhmä kuuntelee ohjaajan palautetta kenraaliesityksen jälkeen. Kuva: Minna Nieminen.
– Tuntuu kuin käynnissä olisi ollut jatkuva aivomyrsky. Olennaista on, että Nina on ottanut ideoita avoimesti vastaan, esityksen nukentekijä Mira Laine sanoo.
Innostus ja yhteinen päämäärä on hänen mukaansa näkynyt koko työryhmän motivaatiossa.
– Osa näyttelijöistä ei ollut aiemmin tehnyt nukketeatteria, mutta on ollut hienoa työskennellä heidän kanssaan ja nähdä, miten he syöksyivät tutkimaan nukkeja ja suhtautuivat hahmoihinsa ihanasti ja nöyrästi, Laine sanoo ja kertoo vetäneensä työryhmälle erityisen työpajan, jonka aikana perehdyttiin niin nukenrakennuksen kuin nuketuksenkin perusasioihin.
Nina Rinkinen ja Mira Laine kertovat kohdanneensa kohtalonomaisesti R-kioskilla viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa saadakseen oikean päivän postileiman apurahahakemukseensa.
– Molemmilla oli silmissään se epätoivon katse, joka on vain taiteilijalla, joka vie apurahahakemusta, Rinkinen kertoo nauraen.
– Kun sain tietää, että Mira on nukenrakentaja, kerroin hänelle saman tien Veden alla -produktiosta. Keskustelumme myötä esityksen näkökulma, ympäristöteema, vahvistui ja syveni.
Laine luotsasi työryhmään mukaan animaattorin, graafikko Bastian ”Basse” Salmelan, jonka kanssa hän oli ehtinyt työskennellä jo useammassa produktiossa.
– Kun Nina kertoi Karibian-snorklausretkistään, jotka olivat toimineet sytykkeinä Veden alla -näytelmälle, mieleeni nousi heti Basse. Olin varma, että häntä kiehtoisi esityksen maailma, vedenalainen kaupunki. Hänen piirrostekniikkansa on enemmän maalauksellinen kuin realistinen. Se toimii hyvin esitykseen tekemieni nukkien kanssa, jotka ovat niin ikään tyyliteltyjä.
Mira Laineen ja Bastian Salmelan ensimmäinen yhteistyö, Villa Lill Kalvikissa vuonna 2008 ensi-iltansa saanut Orfeus oli Laineen taiteellinen opinnäytetyö.
– Olin opiskellut nukketeatteria kaksi ja puoli vuotta, mutta halusin käyttää lopputyössäni myös animaatioita, koska näin, että niissä on jotain sukulaisuutta.
Laine ehdotti Salmelle ensin lyhyttä luuppianimaatiota, mutta nälkä kasvoi ideoinnin edetessä. Koulun tarjoamat tekniset resurssit ja budjetti mahdollistivat sen, että teos kasvoi monitaiteelliseksi esitykseksi.
– Esiinnyin yksin, mutta minulla oli megalomaaninen tekniikka, jota Basse päätyi hoitamaan. Mukana oli videokuvaa, animaatiota, nukkeja, puhetta, äänimaisemaa. Tykkäsin proggiksesta, siitä tuli minulle hyvin rakas.
Bastian Salmela työskentelee graafikkona ja luonnehtii animaatioiden tekemistä lähinnä harrastukseksi.
– Tykkään tehdä liikkuvaa kuvaa, synnyttää asioita eloon. Olen myös sen verran nörtti, että olen mukana kaikenlaisissa avoimen lähdekoodin jutuissa.
Sellainen on myös Blender, 3D-grafiikan mallinnusohjelma, jota Bastela käyttää teoksissaan ja jota hän on ollut mukana testaamassa alusta alkaen. Kun ohjelman kehittäjät päättivät tehdä ensimmäisen pidemmän animaation, Salmela palkattiin yhdeksi tekijäksi, ja niin kului puoli vuotta Hollannissa Elephants Dreamin parissa.
Bastian Salmela nauttii työskennellä teatterissa. Myös haasteet ovat kasvaneet.
– Jokaisessa projektissa on aina tehty jotain uutta ja erilaista. On ollut hienoa nähdä, miten avoimesti Nina on suhtautunut animaation mahdollisuuksiin. Sen ansiosta interaktiivinen osuus – näyttelijä heittää animaatioon jotakin ja animaatiosta vyöryy asioita lavalle – on kasvanut harjoitusten edetessä. Sitä haluaisin kokeilla lisää muissakin produktioissa.
Animaattori Bastian Salmela.
Salmela kertoo yllättyneensä, miten loppumetreille asti animaatiota on mahdollista muokata uusien ideoiden myötä. Myös ohjaajaa on välillä hirvittänyt.
– Veden alla -esityksen tekeminen on ollut välillä hyvin kaoottista, eikä tilannetta ole tietenkään parantanut se, että olen pyytänyt Basselta seuraavaksi päiväksi kaikenlaisia lisäyksiä animaatioon. En ole aina tajunnut, miten paljon työtä pyyntöni tosiasiassa on merkinnyt, Nina Rinkinen sanoo ja myöntää paniikin kasvaneen sitä mukaa, kun ensi-ilta läheni: Me emme ehdi! Tämä idea ei toimi!
– Se on jokainen taiteilijan tuskallinen tie. Että epäilee itseään ja ideoitaan, sitten rakastaa niitä yli kaiken ja uskoo, että syntymässä on täydellisin proggis ikinä! Ja seuraavassa hetkessä on valmis myymään kaiken ja ryhtymään kaupan kassaksi.
Veden alla -näytelmän nukentekijä Mira Laine iloitsee nukketeatterin suosion kasvusta.
– Tilastojen mukaan nukketeattereiden katsojamäärät alkavat olla samalla tasolla kuin uudella sirkuksella. Rahoitus laahaa perässä, mutta nukketeatteri on jo iso juttu Suomessa.
Nukentekijä Mira Laine.
Nukketeatterin arvostuksen nousu näkyy myös Laineen uudessa työtehtävässä Pukinmäenkaaren koulussa. Aiemmin Snadien artsumpi stadi -hankkeessa työskennellyt Laine opasti päiväkoti-ikäisiä nukketeatterin saloihin. Nyt hän opettaa koululaisille teatteritaidetta nukketeatteripainotuksella.
– Se on aivan uutta taiteen perusopetuksessa, olen siitä tosi innoissani. Olen viime aikoina tehnyt nukketeatteria aikuisille, ja siksi on ihana taas päästä opettamaan lapsia.
Laine muistuttaa, miten monenlaisia nukketeatteriesityksiä nykyään tehdään.
– Nukketeatteri koetaan eksoottiseksi ja kiehtovaksi, ja alan tekijät ovat valtavan ammattitaitoisia. Minähän tähtään aina jonkinasteiseen tajunnan räjäyttämiseen, ja Veden alla -proggiksella on siihen hyvät mahdollisuudet.
