– Lakia on pitänyt lukea.
Santeri Helinheimo Mäntylän lakoninen toteamus kiteyttää osuvasti, mitä uuden teatterin perustaminen nykyaikana vaatii: Pykälien opiskelua. Kokouksia. Pöytäkirjoja. Kärsivällisyyttä. Peräänantamattomuutta. Stressin sietokykyä.
Iira Halttunen kirjoittaa Täsmäteatterin blogissa, että kuukausiin on mahtunut niin iloa kuin kiitollisuuttakin, mutta myös pettymyksiä, vaikeuksia ja stressiä.
– Viime mainitut liittyvät muun muassa patentti- ja rekisterihallituksen byrokratiaan. Opimme koko ajan lisää, miten tätä pitää pyörittää.
Dramaturgi, näytelmäkirjailija Iira Halttunen ja skenografi Titus Torniainen.
Koukkuniemen kesäteatterin hankkeista alkunsa saaneen Täsmäteatterin toiminnan mahdollistaa rekisteröity Teatteri Täsmä -yhdistys, jonka yhtenä tavoitteena on muuttaa teatterikatsojien tapaa käydä teatterissa.
Käytännössä se tarkoittaa, ettei täsmäteatterilaisilla ole omaa perinteistä teatteritilaa, vaan he toteuttavat projekteja ja esityksiä erilaisissa ympäristöissä ja pyrkivät törmäyttämään teatterin sellaisten rakenteiden ja ihmisten kanssa, joita näyttämötaiteet eivät tavallisesti kosketa. Samalla Täsmäteatteri on nuorille tekijöille investointi omaan tulevaisuuteen, keino luoda ja tehdä työtä haluamallaan alalla ja tavalla.
Koukkuniemen kesäteatterin kaksi produktiota, On elomme muistoja vain ja Unhola – unohtumattomia muistoja, toteutettiin dokumentaaristen materiaalien pohjalta. Lopputulosta – fiktiivisiä tarinoita – edelsi valtava määrä haastatteluja, vanhusten kanssa järjestettyjä työpajoja ja historiallisen aineiston tutkimista.
– Tämä kesä on ollut ihan taivas verrattuna kahteen edelliseen, Meri-Maija Näykki sanoo.
Osittain onnen tunne johtuu ryhmän koosta. Täsmäteatterin uusin esitys, Tampereen Teatterikesässä nähty 2400 sekuntia, on syntynyt neljän tekijän voimin, kun aiemmissa produktioissa mukana oli parikymmentä tekijää. Rumba on ymmärrettävästi ollut nyt rauhallisempi.
Tekemistä on helpottanut myös rahoituksen varmistuminen ajoissa.
– Meille jäi Koukkuniemen produktioista pieni pesämuna, ja lisäksi olemme saaneet apurahoja uutta tuotantoa varten. Meidän ei ole tarvinnut hankkia jokaikistä nepparia sponsorin turvin ja käyttää kaikkea aikaa taloudellisten kysymysten ratkaisuun. Aikaa on riittänyt sisällön pohtimiseen ja hiomiseen.
Täsmäteatteri on oiva esimerkki siitä, miten eri väyliä nykyteatterin tekijät nykyään kulkevat. Teatterikorkeakoulussa dramaturgian koulutusohjelmassa opiskeleva Iira Haltunen aloittaa syksyllä maisteriopintonsa ja keskittyy Teatteri Jurkassa 10. syyskuuta ensi-iltansa saavaan Bonnie & Clyde -näytelmään, jossa hän toimii ohjaaja Essi Räisäsen assistenttina.
– Täsmäteatteri tarjoaa keinon tehdä omaa taiteellista työtä kivojen ihmisten kanssa. Dramaturgin ja näytelmäkirjailijan työllistymismahdollisuudet kun ovat Suomessa nykyään hyvin epävarmat, hän sanoo.
Ohjaaja Meri-Maija Näykki ja säveltäjä, äänisuunnittelija Santeri Helinheimo Mäntylä.
Ohjaajan assistenttina ja näyttelijänä työskentelee parhaillaan myös Meri-Maija Näykki, jolla alkaa viimeinen lukuvuosi Metropolian teatteri-ilmaisun ohjaajakoulutuksessa. Kuopion kaupunginteatterissa saa syyskuussa ensi-iltansa Leea Klemolan kirjoittama ja ohjaama Vaimoni, Casanova.
Täsmäteatterin säveltäjä ja äänisuunnittelija Santeri Helinheimo Mäntylä pitää välivuoden Sibelius-Akatemian opinnoistaan, sillä hän näyttelee Tampereen Työväen Teatterin uudessa musiikkinäytelmässä Viita 1949.
Ryhmän neljäs, skenografina työskentelevä Titus Torniainen muistuttaa, ettei koulu ole ainoa tie ammattilaiseksi.
– Pyrin työllistymään alalla niin esiintyjänä kuin tila-ja valosuunnittelijanakin. Toki jatkan myös opiskelupaikan tavoitteluani.
Täsmäteatterin nelikko myöntää kaipaavansa ryhmäänsä viidettä jäsentä, ammattitaitoista tuottajaa.
– Huhuu! Onko siellä ketään? Tervetuloa!
Tähän asti täsmäteatterilaiset ovat itse hankkineet rahoituksen, neuvotelleet sponsoreiden kanssa ja vastanneet tiedotuksesta oman taiteellisen työnsä ohessa. Se on ollut haastavaa.
Kuvat: Kaisa Pohjola.
Tuottajan pesti on vaativa myös siksi, että Täsmäteatterin toimintakenttä, soveltava taide, on monille rahoittajille ja mahdollisille yhteistyökumppaneille tuntematon käsite.
– Soveltava taide ja siitä usein käytetty käsite, hoivataide, sijaitsevat tällä hetkellä taidekentän kaukaisimmassa marginaalissa, Iira Halttunen sanoo ja huomauttaa, etteivät täsmäteatterilaiset halua käyttää hoivataide-sanaa, koska he taiteilijoina kokevat olevansa tasa-arvoisia jokaisen ihmisen kanssa, eivät hoivaajia.
– Tunnistamme taiteen hoivaavat vaikutukset ja haluamme jakaa kanssaihmisille nykytodellisuuden käsittelyyn soveltuvia taidealan työkalujamme. Uskomme, että taidekokemukset voimauttavat, ja siksi niiden tulisikin kuulua jokaisen perusoikeuksiin.
– Aina kun käyn Tampereella, näen jonkin paikan, johon haluaisin tehdä teatteria, Meri-Maija Näykki huokaisee.
Tilalähtöisyys määrittää myös Täsmäteatterin seuraavaa nykyteatteriesitystä, joka sijoittuu Näsijärven ja Pyhäjärven välimaastoon. Dokumentaarista aineistoa hyödyntävän produktion tarkat koordinaatit paljastetaan myöhemmin.
– Tilalähtöinen teatteri on minulle, visuaalisesti orientoituneelle valo- ja tilasuunnittelijalle, erityisen kiehtovaa; nimenomaan se, miten monella tavalla ei-teatteritiloja voi muokata, kääntää ja muunnella, Titus Torniainen sanoo.
– Esitys käsittelee toivoa, Näykki kertoo. – Tapaamme erilaisia ryhmiä, kuten maahanmuuttajia ja syrjäytyneitä nuoria, ja kartoitamme, miten toivo näyttäytyy heidän elämässään ja merkitsee heille. Mitä on toivo 2000-luvulla?
