Kohta juhlitaan! Samaan aikaan kun Suomi riemuitsee itsenäisyytensä satavuotista taivalta, Helsingin Tapanilassa nostetaan maljoja Teatteri Tuikkeen 20 vuotta kestäneelle seikkailulle.
Matka käynnistyi kahden opiskelijan, Nina Rinkisen ja Sanna Warsellin projektina, kun he perustivat ryhmän kiertävää lastenteatteriesitystä varten. Kirsi Kunnaksen lastenrunoihin pohjautuva, päiväkoti-ikäisille tarkoitettu osallistava Ville ja Valle on yhä Tuikkeen ohjelmistossa.
– Olen tehnyt elämäntyöni Villenä, Nina Rinkinen naurahtaa.
Ville ja Valle ja sammakko.
Ensimmäiset 10 vuotta Tuikkeen ohjelmisto sisälsi vain yhden esityksen, mutta valmistuttuaan vuonna 2007 teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiasta Rinkinen päätti ryhtyä kehittämään toimintaa ammattimaiseksi. Samalla Tuike rekisteröitiin yhdistykseksi.
– Silloin vietettiin Mikael Agricolan juhlavuotta, ja saimme ensimmäiset apurahat esineteatteriesitykseemme Agricolan pöydällä, joka kertoo Agricolan elämäntyöstä ja Suomen kirjakielen synnystä.
Teatteri Tuike toimi kiertueteatterina aina vuoteen 2013, jolloin tuikelaiset hankkivat omat tilat Rinkisen kotinurkilta, Tapanilan kaupunginosasta.
– Tosiasia on, että keskustan toimitilat ovat aivan liian kalliita. Törmäsimme monessa paikassa myös siihen, että tilassa pitää olla hiljaa iltaisin ja öisin – siitä huolimatta, että kiinteistön toimistot sulkeutuisivat jo neljältä iltapäivällä, hän kertoo.
– Kun löysimme Viertolantien tilat, ihastuimme täysin. On mukavaa ja tärkeää tuoda teatteria myös muualle kuin Helsingin keskustaan.
Tuikkeessa on toiminut vuodesta 2007 alkaen myös ilmaisukoulu.
– Kun aloitimme Karjalatalolla Helsingin Käpylässä, ryhmiä oli kaksi. Muutettuamme Tapanilaan toiminta on suorastaan räjähtänyt käsiin. Meillä aloittaa nyt syyskuussa 19 ryhmää ilmaisukoulussa. Oppilaiden ikähaitari on laaja, viisivuotiaista kuusikymppisiin.
Teatteri Tuikkeen esitystarjonta poikkeaa valtavirrasta. Perinteisen puheteatterin sijaan tekijät painottavat toiminnassaan visuaalista, sanatonta ja aistiteatteria.
– Teemme aika paljon kokeilevia esityksiä. Esimerkiksi aistiteatteria edustanut Viimeinen vuoro, jossa katsojilta peitettiin silmät esityksen ajaksi, kasvoi todelliseksi superhitiksi. Oliko meillä neljä vai viisi lisäesityskautta? Kaikki esitykset loppuunmyytyjä, Nina Rinkinen kertoo.
Myös Rinkisen käsikirjoittama ja ohjaama nukketeatteriesitys Veden alla lumoaa katsojia omintakeisella tavalla. Otso Heloksen läpisäveltämä sanaton esitys yhdistää nukketeatteria ja animaatiota.
Jo koeyleisö antoi osviittaa tulevasta reagoinnista, vaikka ohjaaja vähän pelkäsikin, etteivät lapset ymmärrä esityksen sisältöä.
– Teos on eteerinen ja rauhallisia hetkiä on paljon. Jaksavatko nykyajan lapset katsoa sellaista? Mutta he tuntuivat tykkäävän, seurasivat silmä kovana läpi koko jutun ja kommentoivat asioita välillä ääneen. Tuntui että yleisö koki vau-efektin, mihin olimme pyrkineet.
Yli nelivuotiaille suositellun Veden alla -esityksen ilmeikkäät ja suurikokoiset nuket ovat Mira Laineen käsialaa.
– Aina kun teen lapsille, mietin, etten halua aiheuttaa kenellekään traumoja loppuelämäksi. Olen lapsena pelännyt perus-Kasper-nukkeja. Saan vieläkin pienen hytinän, kun näen sellaisen. Mutta jos tekemäni nuket eivät pelota itseäni eikä tunnelma kohtauksessa ole uhkaava, kaikki on hyvin, hän sanoo.
Suoma-nukke, tekijä on Mira Laine.
– Jännitys ei ole pahasta. On tarkoituskin, että tietyt Veden alla -esityksen kohtaukset ovat jännittäviä. Mutta tekijöiden täytyy tietää, missä jännittävän ja liian pelottavan raja sijaitsee. Jos puolet yleisöstä itkee, ollaan varmasti menty liian pitkälle, Nina Rinkinen sanoo.
Veden alla -esitykset jatkuvat 18. syyskuuta asti, mutta tekijät toivovat näytelmälle toista esityskautta. Sen jälkeen tarkoitus on osallistua festivaaleille niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
– Koska esitys on sanaton, se sopii kansainvälisille markkinoille erinomaisesti. Meillä on unelmana lähteä Japaniin, Rinkinen kertoo.
– Toivon, että Veden alla jää Tuikkeen ohjelmistoon pitkäksi ajaksi. Esityksen valmistaminen on vaatinut paljon työtä. Teatterin tekeminen on kuitenkin elinkeino meille kaikille. Olen ollut tosi onnellinen, kun Vivicas Vänner -säätiö, Suomen kulttuurirahasto ja Jenny ja Antti Wihurin rahasto ovat tukeneet esityksemme tekemistä. On ollut aivan mahtavaa, kun on voinut maksaa palkkaa tekijöille!
