Esittelemme säätiön tukemia ja palkitsemia tekijöitä. Vuorossa on näyttelijä-tanssija Sara Soulié. Tämä on kolmiosaisen sarjan ensimmäinen osa.
– Luistelkaa!
Ryhmän jäsenet vilkaisevat toisiinsa. Ilmoille kajahtanut käsky on yllättävä, mutta juuri siitä esitys saa sähköisyytensä: spontaaniudesta, improvisoinnista, virtaukseen heittäytymisestä.
Kun Sara Soulié kertoo Chekhov Machine presents Three sisters -projektista, jo pelkkä äänensävy paljastaa palon. Syksyllä 2014 startanneen kollektiivin matkassa on ollut hyvä kehittää luovuuttaan ja taitojaan.
– Kun Cris af Enehielm kertoi projektista, kiinnostuin heti. Hänen tapansa yhdistää eri taidelajeja ja rikkoa rajoja on kiehtova. Kun opiskelin teatterikorkeakoulussa, Cris toimi näyttelijäntyön lehtorina, ja tykkäsin työskennellä hänen kanssaan. En ollut aiemmin työtehtävieni vuoksi päässyt mukaan hänen projekteihinsa, mutta nyt se onnistui.
Elämänväsymyksestä, ulkopuolisuuden tunteesta, surusta, kaipuusta ja todellisuuden paosta kertova Chekhov Machine presents Three sisters on monitaiteellinen teos, jonka pohjamateriaalina tekijät ovat käyttäneet Anton Tšehovin näytelmää Kolme sisarta.
– Taiteellisena tavoitteena oli luoda monenlaiseen tilaan taipuva, improvisointiin perustuva esitys, jossa on vahva visuaalinen ilmaisu. Cris on yhdistänyt näytelmän tematiikkaa nykypäivään monella tavalla. Esitys on monikielinen, ja tarkoitus on päästä esittämään sitä kansainvälisillä festivaaleilla.
Sara Soulié (harjoituskuva). Kuva: Pia Männikkö.
Soulié sanoo arvostavansa Cris af Enehielmin avoimuutta ja kykyä vapauttaa työryhmän jäsenet.
– Cris on hyvin impulsiivinen taiteilija, ja spontaanius on hänelle tyypillistä. Hänen kanssaan ei ole rajoituksia, vaan kaikki on mahdollista. Kun sen tietää, voi heittäytyä virtaan, just go with the flow. Olennaista on päästä tiettyyn ilmaisuun ja taiteelliseen kokonaisuuteen.
– Crisillä on jännä taito saada ryhmä kuin ryhmä tuntemaan tietyn yhtenäisyyden ja luomaan pienistä tehtävistä jotakin todella hienoa. En osaa selittää, miten hän tekee sen, mutta hän vapauttaa ihmiset helposti ja nopeasti.
Tšehovin näytelmiin Sara Soulié tutustui teatterikorkeakoulussa. Hän tunnustaa, että niiden lukeminen oli aluksi raskasta ja iltapäivät tuntuivat pitkiltä.
– Vaikka Tšehovin tekstit ovat aika helppolukuisia, niissä on paljon filosofointia ja tasoja. Henkilöt eivät juurikaan tee mitään, vaan he istuvat ja keskustelevat elämän tarkoituksesta. Tehdäkö töitä vai juodako teetä? Rakastella vai ampua itsensä?
CHEKHOV MACHINE: THREE SISTERS SHORT-VERSION from Paola Figueroa on Vimeo.
Nyttemmin Tšehov on täyttänyt Soulién kalenterin vahvasti.
– Tšehov tarjoaa kiinnostavia naisrooleja. Samaan aikaan kuin harjoittelimme Chekhov Machine -kollektiivin projektia, tein Ninan roolin Teater Marsin ja Ozonteaternin yhteisproduktiossa Lokki. Syksyllä osallistuin kamerakurssille, jossa käytettiin Michael Chekhovin tekniikkaa ja tekstinä Vanja-enoa. Silloin materiaalinani oli Sonjan rooli.
– Kyllä minä nykyään tykkään kovasti Tšehovista. Hän tarjoaa mielenkiintoisia haasteita. Vaikka yhteiskunta, perhemuodot sekä naisen ja miehen asema ovat muuttuneet, teosten tematiikka on ikuinen. Myös Tšehovin kuvailema aika Venäjällä on kiehtova.
Chekhov Machinen esitys nähtiin ensi kerran Hangon Teatteritreffit -festivaalilla viime kesäkuussa.
– Esiinnyimme Hangon vanhan kasinon jumppasalissa, ja Cris päätti pitää salin kaikki valot päällä. Raaka valaistusratkaisu sopi hyvin work in progress -esitykseen.
Soulié huomauttaa, että näyttelijä päätyy usein tiettyyn muottiin löydettyään tavat, joiden hän tietää toimivan roolin rakentamisessa.
– Siksi Chekhov Machine -kollektiivin työskentelytapa tuntuu hyvältä. Se haastaa tekemään asioita toisin. Välillä tuntuu hullulta, kun harjoituksissa huutaa, itkee ja juoksee viisi tuntia. Adrenaliinitaso on korkealla, hiki valuu. Mutta turha järkeistäminen pitää vain unohtaa ja antaa mennä!
Sara Soulié (harjoituskuva). Kuva: Pia Männikkö.
Chekhov Machine presents Three sisters sisältää myös meditatiivisia elementtejä, toistoa ja tietoista venyttämistä toisenlaiseen tilaan pääsemiseksi. Kommelluksiltakaan ei ole vältytty.
– Muistan, että Hangon-esityksessä oli hetki, jolloin ihmettelimme: Mitä nyt tapahtuu? Olimme kaikki ihan hukassa. Cris, jolla oli käytössään mikrofoni, antoi saman tien ohjeet. Se, että ohjaaja on koko ajan läsnä ja voi muokata esitystä sen aikana, on paitsi turva myös hauska elementti.
Chekhov Machine presents Three sisters on nähty myös Porissa Lainsuojattomat-festivaalilla ja Mad Housen esitystaiteen tapahtumassa Helsingin Suvilahdessa.
– Porissa esiinnyimme hiukan eri kokoonpanolla, samoin Helsingissä. Crisin ajatuksena on alusta asti ollut, että esitykseen voidaan tarvittaessa ottaa mukaan uusia ja paikallisia ihmisiä. Kävimme pari tuntia ennen esitystä heidän kanssaan läpi elementit ja näytimme, miten niiden aikana liikutaan. Uudet olivat hyvin avoimia ja heillä oli mahtava asenne. Se tuo aina jotakin lisää produktioon, Sara Soulié sanoo.
Hän kertoo olleensa ilahtunut katsojien kommenteista. Porissa yleisössä oli joukko amerikkalaisia ja englantilaisia festivaalivieraita, jotka olivat olleet esityksestä vaikuttuneita.
– Eräs heistä oli sanonut: ”It made me happy to be a human being.” Silloin koin ensimmäisen kerran, että olimme saavuttaneet Crisin tavoitteen – luoneet maailman ja ilmaisun, joka toimii globaalisti ja puhuttelee eri taidealojen katsojia. Se oli hyvin kannustavaa ja antoi energiaa.
– Mad House on mielenkiintoinen festari. Tanssia ja teatteria käy katsomassa aika vakiintunut yleisöjoukko, mutta Suvilahden Tiivistämön esitystä seurasi kolmena iltana täysi salillinen ihmisiä, joista tunnistin ehkä kahdet kasvot. Se oli jännä ja hieno kokemus. Oli ilo tajuta, että Crisin vision ansiosta saimme kohdata uudenlaista yleisöä: kirjailijoita, kuvataiteilijoita, taideteoreetikkoja…
Chekhov Machine -kollektiivin projektilla ei toistaiseksi ole päätepistettä, vaan esitys kehittyy koko ajan ja ryhmän tarkoituksena on lähteä esittämään sitä eri puolille maailmaa.
CHEKHOV MACHINE SHORT TEASER from Chekhov on Vimeo.
– Olemme sitoutuneet siihen mahdollisuuksiemme mukaan. Kun saamme esityskutsun, Cris kokoaa ryhmän niistä, jotka pääsevät osallistumaan tapahtumaan.
Kyse ei ole vain aikatauluista, vaan myös taloudellisista resursseista. Kollektiivin jäsenet eivät saa palkkaa, vaan he ovat osallistunut projektiin silkasta intohimosta, kuten Sara Soulié asian ilmaisee.
– Tietenkin toivon, että Chekhov Machine presents Three sisters -esitykselle järjestyisi myös rahoitus jossakin vaiheessa. Mutta on ollut hienoa huomata, että yhä on ihmisiä, jotka uskaltavat lähteä mukaan kollektiiviseen tekemiseen ilman, että on olemassa varmuutta töistä ja rahoituksesta. Se, että päästään luomisen tilaan, antaa niin paljon muuta: uutta näkökulmaa ja inspiraatiota.
– Keho ja mieli ovat esiintyjän instrumentit. Niitä täytyy huoltaa aktiivisesti, ja Crisin vetämät workshopit ovat tarjonneet erinomaista harjoitusta molemmille. Yhdessä luominen on niin antoisaa.
