Esittelemme säätiön tukemia ja palkitsemia tekijöitä. Vuorossa on nyt Teater Mestolan johtajakaksikko Martin Bahne ja Fabian Silén. Tämä on kolmiosaisen bloggaussarjan ensimmäinen osa.
Tuolilla odottaa haaste, valkoinen liina. Sanaton sopimus teatteriin tulevan yleisön kanssa muuttuu sen myötä uudeksi ja erilaiseksi, hämmentäväksikin. Kun näkö rajataan, keskiöön asettuvat kuulo ja hajuaisti, osin myös tunto.
Tilanne on vaativa myös näyttelijöille. Pelkillä sanoilla ja tehosteilla rakennettavan maailman tulee olla niin vahva ja viettelevä, ettei katsoja vaivu omiin tuttuihin ajatuksiinsa.
Harva arvasi päätyvänsä aikakoneeseen, kun huhtikuun alussa kantaesityksensä saanut Bländad käynnistyi Svenska Teaternin Nicken-näyttämöllä, mutta niin vain kävi, että koko konkkaronkka pyörähti 1700-luvun Ranskassa valkosipulilta lemahtavalla torilla ja todisti raakaa teloitusta.
– Ylivisualisoitunut arki ärsyttää minua, sanoo Martin Bahne, Bländad-esityksen ohjaaja ja Teater Mestolan toinen johtaja.
Hän puhuu kännyköiden ja läppäreiden äärelle liimautuneista ihmisistä, katukuvaa hallitsevasta markkinoinnista, liikkuvan kuvan mahdista ja valosaasteesta. Teatterissa hän haluaa irtisanoutua elokuvallisista keinoista ja tarjota katsojille pysähtymisen kokemuksen.
– Olen aiemmin näytellyt kahdessa helsinkiläisen Projektori-ryhmän produktiossa, jotka toteutettiin auditiivisen kerronnan keinoin. Tunnelmiin keskittyneissä esityksissä katsojien silmät oli peitetty ja näyttelijät liikkuivat tilassa vapaasti. Kokemuksina ne olivat hyvin myönteisiä ja onnistuneita.
Samaa intensiivisyyttä Bahne on tavoitellut Bländadissa.
– Uskon, että teatterissa – joka on yksi harvoista paikoista missä ihmisiä pyydetään sulkemaan puhelimensa – kuuntelemisen herkistäminen ja kokemisen terävöittäminen on vielä mahdollista.
Teater Mestolan johtajakaksikko Fabian Silén ja Martin Bahne. Potretit: Fredrik Gräsbeck.
Kun Martin Bahne ensimmäisen kerran ehdotti kollegalleen, Teater Mestolan toiselle johtajalle Fabian Silénille esitystä, jossa yleisön silmät peitetään, tämä innostui.
– Se oli niin absurdi idea, että ajattelin heti: JOO! Koen olevani visuaalinen ja teatterissa seuraan ensisijaisesti näyttelijöiden työtä, en niinkään tekstiä. Mutta on tärkeää kokeilla jotain uutta. Se on minusta yksi taiteen tehtävistä. Ettei haasta vain yleisöä vaan uskaltaa myös itse irrottautua omalta mukavuusalueeltaan.
Bländad päätyi Teater Mestolan ohjelmistoon REKO-projektin kautta. Tekstihautomo Labbetin kesällä 2014 käynnistämä ja Svenska Kulturfondenin tukema hanke pyrkii synnyttämään uutta suomenruotsalaista näytelmäkirjallisuutta.
– Kirjailijoiden joukossa oli yllättävä nimi, koomikkona paremmin tunnettu Stan Saanila. Kun tapasimme, hän piti tehokkaan pitchauksen ja esitteli vartissa neljä näytelmän ideaa. Bländad herätti heti kiinnostukseni, Bahne kertoo.
Saanila on tarttunut teemoista suurimpaan, kuolemaan. Trillerimäinen tarina alkaa, kun liikenneonnettomuudessa sokeutunut mies havahtuu autossaan ja ryhtyy matkatoverinsa kanssa perkaamaan mennyttä, omaansa ja muiden.
Silén tunnustaa yllättyneensä luettuaan käsikirjoituksen ensimmäisen version.
– Siinä oli todella paljon tekstiä, pitkiä yksinpuheluja. Silloin pohdin, miten yleisön saa keskittymään tekstiin. Dialogi sisältää toimintaa, nyansseja ja konfliktin mahdollisuuksia aivan eri tavalla kuin monologi. Näyttelijänä koen, että teksti on vaativa, sillä se sisältää detaljeja, vaikeita sanoja ja sanaleikkiä. Pitää vain heittäytyä, olla läsnä hetkessä ja kiinni tekstissä.
Se, että Saanilan esikoisnäytelmä nähdään suomenruotsalaisen yleisön kansallisnäyttämöllä, selittyy Svenska Teaternin ja Svenska Kulturfondenin rahoittamalla Nicken NU -projektilla, joka mahdollistaa ilman omaa tilaa työskenteleville vapaan kentän ryhmille toimia Nicken-näyttämöllä. Teater Mestola saa käyttää tilaa kolmen vuoden aikana.
– Nicken on eräänlainen koenäyttämö, jossa esitetään uutta ruotsinkielistä näytelmäkirjallisuutta, Fabian Silén sanoo ja muistuttaa, että uuteen draamaan ja teksteihin panostaminen on myös Teater Mestolan toiminnan ydinajatuksena.
Martin Bahne kertoo, ettei hän halunnut Bländad-esitykseen väliaikaa, koska se olisi vääjäämättä syönyt intensiteettiä.
– Sisällöllisesti Saanila sai vapaat kädet, mutta hän tiesi esityksen raamit; sen, että katsojien silmät peitettäisiin ja että käytettävissä olisi kaksi näyttelijää, Fabian ja Sixten Lundberg, sekä äänisuunnittelija. Kerroin myös, että edellisten tuotantojemme häilyvänä teemana on ollut katoavaisuus. Ehkä se on samalla meidän kahden keski-ikäisen mestolalaisen teatterintekijän yhteinen nimittäjä.
Suurin osa esityksen tehosteista on peräisin äänisuunnittelija Aino Mätön tekemältä nauhalta. Niiden lisäksi näyttelijät tekevät osan äänitehosteista ja levittävät saliin tuoksuja. Ensi-illassa käytettiin vain kahta hajua, valkosipulia ja tervaa.
– Haaveeni on, että joka esitykseen lisättäisiin yksi elementti, Bahne kertoo.
– Viime kerralla mukaan otettiin kylmyys, joka käytännössä toteutetaan kylmäsuihkeella. Pitkään Ranskan-monologiin mietimme hevosenkakkaroita, mutta siirsin idean toistaiseksi hyllylle. Olemme harkinneet myös verta, mutta se on hankala. Liiallisella hajujen määrällä voi olla myös kielteinen vaikutus, siksi niiden käyttöä pitää harkita tarkkaan.
Bländad on kaksikon mukaan jakanut katsojien mielipiteet. Osa on kuvaillut esitystä voimakkaaksi mutta rauhalliseksi kokemukseksi, josta on puuttunut viihdyttämisen tarpeen synnyttämä stressi.
– Se, että silmät peitetään liinalla, herättää osassa katsojia paljon odotuksia: show me, yllättäkää minut! Jotkut ovat halunneet enemmän elämyksiä, kun taas toiset ovat Bländadin myötä päässeet nopeasti mielikuvamaailmaan. Luulen, että se on hyvin henkilökohtaista, jossa katsojan mielentila vaikuttaa kokemukseen, Silén sanoo.
Kaksikko toteaa, ettei nykyajan ihmisiä ole helppoa saada rauhoittumaan teatteritilassa.
– Nykyään paetaan nopeasti virtuaalimaailmaan ja heilastellaan mieluummin kännykän kuin rakkaan tai kaverin kanssa, Bahne sanoo.
– Teatterilla on ainakin teoriassa mahdollisuus saada katsoja kohtaamaan itsensä ja ajatuksensa. Kun teatteri toimii, se vie katsojalta paikan ja ajantajun. Jos Bländad onnistuu hetkeksi auttamaan ihmisiä olemaan läsnä tässä ja nyt, olemme tavoittaneet yhden päämääristämme.
