Lakoninen tyyli ei lievennä kauheuksia

maaliskuu 31, 2014 kello 08:04 (Katri Heino)

Ihmisen henki on halpa kuulustelijoiden käsissä. On saatava tietoja, nimiä, päivämääriä, kellonaikoja. Lyö uudelleen, jotta hän tunnustaa!

Historia kertautuu Teatteri Jurkan näyttämöllä hyytävänä ja verenmakuisena. Mikko Roihan ohjaama Vastarinta pohjautuu ranskalaisen kirjailija Marguerite Durasin teksteihin, joita yhdistää sama maailma: natsien hallitsema Pariisi toisen maailmansodan aikana.

Vastarinta, 2014. Kuva: Saana Inari.

Näytelmän esittäjät – Laura Rämä, Tanjalotta Räikkä ja Anne-Leena Sipilä – ovat pienessä tilassa vain kosketuksen päässä, mutta he eivät esityksen aikana juurikaan katso yleisöä saati toisiaan.

– Se on tietoinen valinta, Rämä kertoo.

Tehokasta, kyllä. Sama vangitseva vaikutus on näyttelijöiden intensiivisellä mutta tarkoin hallitulla puhetavalla, joka ei päästä Ranskan vastarintaliikkeeseen kuuluvien naisten tunteita pintaan. Katsoja kohtaa hirveän todellisuuden ja aistii naisten pelon, surun, kaipuun, inhon, tuskan, kauhun.

Natsivallan jäljet näkyvät yhä

Vastarinta on Vapaa Teatterin, Teatteri Jurkan ja Joensuun kaupunginteatterin yhteistuotanto, ja sen harjoitukset pidettiin pääosin Berliinissä, ohjaaja Mikko Roihan nykyisessä kotikaupungissa.

– Olin saanut taiteilijaresidenssin Berliinistä, kun kuulin, että Mikko etsi näytelmään näyttelijää. Kahden kuukauden harjoitusjakso oli hyvin intensiivinen. Tanjalotta ja Anna-Leena viettivät joulun Suomessa, ja minä käväisin välillä tekemässä neljä esitystä Teatteri Avoimissa Ovissa. Suomeen palasimme tammikuun lopussa, Rämä kertoo.

Vastarinta, 2014. Kuva: Saana Inari.

Hän sanoo, ettei Berliinissä voi olla törmäämättä toiseen maailmansotaan. Jälkiä natsiajasta on yhä kaikkialla. Rämä vieraili muun muassa Gestapon ja SS:n päämajan paikalle rakennetussa Topographie des Terrors -museossa, jossa esitellään laajasti Natsi-Saksan aikakautta ja Gestapon sortotoimia.

– Residenssitalo, jossa asuin, oli yli sata vuotta vanha. Mietin usein, oliko rakennus vaurioitunut pommituksissa ja rakennettu osin uudelleen. Tuntui kuin myös omassa huoneessani olisivat merkit menneisyydestä olleet läsnä. Produktion kannalta se oli hyvä asia.

– Moni kaveri arveli, että esityksen valmistaminen Berliinissä olisi huikeaa ja mieletöntä. Tosiasiassa arki oli hyvin samanlaista kuin missä tahansa muuallakin: tein hirveästi töitä. Sää oli samanlainen kuin Suomessa: kylmää ja loskaista. Ihmiset olivat pukeutuneet mustiin ja tuijottivat lattiaan ratikassa, Rämä hymähtää.

– Mutta toki ulkomailla harjoittelu oli myös jännittävää ja eksoottistakin.

Sukellus historiaan roolityötä varten

Laura Rämä sanoo, ettei hän entuudestaan tiennyt paljonkaan Marguerite Durasista.

– Olin lukenut Rakastajan ja nähnyt siitä tehdyn elokuvan. Enemmän kuin kirjailijasta pyrin etsimään tietoa Ranskan vastarintaliikkeestä. Halusin ennen kaikkea saada selville, millainen oli naisten osuus liikkeen toiminnassa. Osaan kysymyksistä löytyi vastaus Yleisradion Teema-kanavan esittämistä historiadokumenteista, joissa kerrottiin mm. elämästä ja seksuaalisesta kulttuurista miehitysajan Ranskassa.

– Minulle oli tärkeää nähdä toisenlaisia kuvia toisen maailmansodan aikaisesta maailmasta.

Rämä kertoo, että Vastarinnan työryhmä pohti harjoitusaikana myös Suomen nykytilannetta.

– Tuntui aika kauhealta seurata Berliinistä suomalaista julkista keskustelua, poliitikkojen ja keskustelupalstoille kirjoittavien kärjekkäitä kommentteja. Suomi alkoi näyttäytyä niiden valossa yhä ahtaammalta ja tunnelma räjähdysalttiilta.

Mikä on sallittua ideologian nimissä?

Rämän yksi roolihenkilö Vastarinnassa on kuulustelija ja kiduttaja. Durasin mukaan kyse on hänestä itsestään, mutta väitettä ei ole voitu todentaa. Kohtaus pakottaa miettimään, onko oikeuden ottaminen omiin käsiin koskaan oikein.

Rämä sanoo tunnistavansa roolihenkilönsä, kolmikymppisen naisen, epävarmuuden.

Vastarinta, 2014. Laura Rämä, Tanjalotta Räikkä. Kuva: Saana Inari.

– Hänelle on annettu tehtävä, eikä tilanteesta voi perääntyä. Hän ei ole kuitenkaan täysin varma, minkä puolesta toimitaan. Olen näyttelijäntyön opiskeluvuosieni alussa ollut vastaavanlaisessa tilanteessa. Ahdistuin ehkä liikaakin lukiessani muun muassa ympäristöfilosofi Pentti Linkolan ajatuksia ja etsiessäni ratkaisua tai tasapainoa, miten toimia ekologisesti, eettisesti ja moraalisesti parhaimmalla tavalla maailmantilan kannalta – ja silti osana tätä yhteiskuntaa.

– Tuntui, että kaikki toimeni olivat vääriä, luontoa tuhoavia, ihmisoikeuksia rikkovia sekä kilpailua ja ahdistusta lisääviä. Näyttelijäntyö mukaan lukien. Tuntui kuin olisin elänyt kuplassa, jossa kaikki valinnat oli jo tehty puolestani ja minut pidettiin tyytyväisenä, jotta olisin hiljaa.

Rämä kertoo lamaantuneensa ja kokeneensa, että hänen energiansa valui hukkaan.

– Ajatuskela oli pysäytettävä. Ymmärsin, etten voinut hallita kaikkea. On keskityttävä tekemään se osa kriittistä ajattelua, johon juuri minä olen kykeneväinen tässä ammatissa, näillä työkaluilla. Duras tuntui samastuttavalta hahmolta näiden rinnastusten jälkeen. Omat kokemukset toimivat väistämättä työkaluina näyttelijäntyössä.

Ajatus käy nenän kautta

Ennen kuin Laura Rämä taas astuu Teatteri Jurkan näyttämölle, hän toistaa hiljaisen rituaalin: antaa ajatuksen kulkea nenän kautta.

– Klovnikurssilla harjoitellaan pitkään, miten nenä laitetaan päähän. Se on tärkeä vaihe, joka valmistaa oikeaan mielentilaan. Suljen silmäni, lasken pääni, hengitän rauhallisesti pari kertaa, laitan nenän ja asettelen sen hyvin. Sitten nostan pikkuhiljaa leukaani. Kun saan sen pystyyn, avaan silmät ja PUM! Olen täynnä energiaa.

– Nenän rituaalia voisi verrata roolivaatteiden pukemiseen, jolloin näyttelijä kursii itsensä kasaan seuraavaa hetkeä varten. Siitä kannattaa olla tietoinen, koska se on olennainen työväline, yksi lämmittelyn muoto.

Rämä tähdentää, että kyse on puhtaasti näyttelijäntyön tekniikasta.

– Se purkaa turhaa mysteerisyyttä; sitä, että näyttelemiseen liittyisi jotain ylhäältä annettua. Se myös vähentää jännitystä ja antaa voimaa: tässä sitä taas mennään! Hetki hetkeltä enemmän kohti itseäni ja samalla kohti toista, katsojaa.

Vastarinta Teatteri Jurkassa 3.5.2014 asti. Syksyllä esitykset jatkuvat Joensuun kaupunginteatterissa.


Olethan lukenut Laura Rämästä kertovan juttusarjan ensimmäisen osan Klovnilla ei ole vastauksia, mutta se uskaltaa kysyä ja toisen osan Rohkeus kehiin, jotta intohimo työhön säilyy!

KOMMENTOI



*) Kentät jotka merkitty tähdellä ovat pakollisia.