Mitä nousee näkyviin, kun selättää sankarin?

helmikuu 9, 2015 kello 16:19 (Eija Mäkinen)

Esittelemme säätiön tukemia ja palkitsemia tekijöitä. Vuorossa on dramaturgi-ohjaaja Sinna Virtanen. Tämä on kolmiosaisen bloggaussarjan ensimmäinen osa.

********

On kulunut 180 vuotta siitä, kun nurmijärveläisen räätälin perheeseen syntyi poika, Alexis, josta kasvoi Suomen kiitetty kansalliskirjailija. Nyt sama mies heiluu Helsingin Katajanokalla, mutta mitä pidemmälle teatteriesitys etenee, sitä rajummin Kiven ylle vuosikymmenten myötä kuormattu sankarihohde karisee.

Viime kesänä Kulttuuritehdas Korjaamon Altaalla ensi-iltansa saanut Aleksis Kiven ihmeellinen elämä lennätti yleisön nähtäville ristiriitaisen ja monin osin viitteellisen hahmon, jonka kohtaloon katsojat saivat myös vaikuttaa.

maailmanpyora_aleksis

Urbaania kesäteatteria Helsingin parhaalla paikalla. Kuva © Sanni Riihimäki

”Tartuimme Aleksis Kiveen tietyllä virneellä ja myös pilkkasimme sitä korpijumalan kuvaa, joka Kivestä on luotu”, esityksen käsikirjoituksesta ja dramaturgiasta vastannut Sinna Virtanen sanoo.

Hän korostaa, ettei iva kohdistunut kirjailijaan, vaan pyrkimyksenä oli valottaa mieskuvastoon ja sankaruuteen liittyviä rakenteita.

Teatteria keskellä kaupunkia

Aleksis Kivi oli jo kolmas kansakunnan kaapin päälle nostettu suurmies, jonka tänä keväänä Teatterikorkeakoulusta dramaturgiksi valmistuva Sinna Virtanen ja ohjaaja Linda Wallgren ovat halunneet selättää. Ensimmäiseksi kaksikko tarttui Shakespeareen, toisena vuorossa oli Bertolt Brecht.

”Kyse ei ole tietoisesta musertamisesta tai yrityksestä päästä heidän päänsä sisään. Suurmiesten ympärille luotu mielikuvien maailma kiehtoo minua. Kukaan ei voi tietää, mikä heidän tarinassaan on totta ja mikä rakennettua. Sen tutkiminen on kiehtovaa.”

Virtanen kertoo, että ryhmä – johon kuuluvat myös näyttelijät Aleksi Holkko, Joel Mäkinen ja Pyry Nikkilä – halusi tehdä esityksen, jonne katsoja voisi vain kävellä.

”Paikkasidonnainen teatteri, jossa esitykset tehdään esimerkiksi keskelle kaupunkia, luontoon tai tiettyyn historialliseen rakennukseen, on kiinnostanut minua pitkään. Se on myös yhdistänyt minua ja Lindaa. On ihanaa tehdä teatteria muuallakin kuin varsinaisissa teatteritiloissa.”

”Myös suhde yleisöön syntyy eri tavalla. Pyrimme voimakkaaseen yleisökontaktiin ja nyt-hetkessä olemiseen. Ajatusleikkinä se, että esityksemme aikaan oli kulunut liki 180 vuotta Kiven syntymästä, oli hauska.”

Luupin alla monisärmäinen mies

Sinna Virtanen myöntää, ettei Aleksis Kiven tuotanto ollut hänelle entuudestaan kovin tuttua. Joitakin teoksia hän oli lukenut peruskoulussa: Seitsemän veljestä, Kullervo ja muutamia runoja. Hän oli myös nähnyt Kiven näytelmiä.

sv_800

Dramaturgi-ohjaaja Sinna Virtanen. Kuva © Otto Donner

”Ennen kuin perehdyin hänen elämäänsä ja teoksiinsa, minulla oli Kivestä epämääräinen kuva nälkätaiteilijana. Tiesin myös satunnaisia anekdootteja; että hän oli ollut Lapinlahden mielisairaalassa ja pyörinyt Punavuoressa, joka siihen aikaan oli pahamaineista seutua.”

Virtasen käyttämät lähteet, ennen muuta Viljo Tarkiaisen ja Veijo Meren kirjoittamat elämäkerrat, piirsivät esiin monisärmäisen miehen: hienon taiteilijan, joka oli köyhä, hullu ja uneton, mutta myös rietas ja keikaroiva dandy, joka pyrki parhaansa mukaan hämmentämään seurapiirejä.

”Kävin elämäkerrat läpi moneen kertaan ja poimin niistä otsikoita. En keskittynyt merkkihetkiin, päinvastoin. Etsin visuaalisia asioita ja draamallisia tilanteita, jotka synnyttivät assosiaatioita. Kuten sen, miten Aleksis Kivi maalasi helvetin ja taivaan kotitalonsa seinään. Tai kun hän kävi uimassa. Tai hän vieraili mesenaattinsa Kaarlo Bergbomin luona. Asioita, joista saattaisi syntyä kohtauksia.”

kivi_teokset

Panoksina elämä, rakkaus ja identiteetti

Aleksis Kiven ihmeellinen elämä -esityksen lopullinen dramaturgia syntyi prosessissa, työryhmän yhteisen ideoinnin ja improvisoinnin myötä. Esitykseen valikoitui henkilöitä, jotka usein mainitaan Aleksis Kiven yhteydessä: äiti Anna-Kristiina, Kaarlo Bergbom, Alina Frasa, Albina Palmqvist, Emil Nervander. Mukana oli myös satunnaisia ihmisiä.

Esitys toimi pelin logiikalla ja sisälsi kolme osaa. Alussa oli ritualistinen prologi, jonka aikana roolit arvottiin ja Aleksis Kivi synnytettiin. Elämä-niminen jakso muodosti esityksen toisen osan, jonka alussa näyttelijät nimesivät kohtaukset ja antoivat näin yleisölle lukuohjeen.

”Leikimme tyylilajeilla. Välillä meno oli tosi anarkistista, eli sotkimme tahallamme asioita, mutta pidimme kiinni vuosiluvuista ja huolehdimme, ettei antamamme informaatio ollut ihan randomia.”

Yleisön palaute osui sydämeen

”Roolien arpominen oli meistä ratkaisuna oikea, koska henkilöt olivat tavallaan pelimerkkejä ja halusimme pitää esityksen viitteellisenä. Tarkoituksemme ei ollut tarkastella Aleksis Kiveä ja hänen tekojaan psykologisesti, vaan tutkimme tiettyjä rakenteita. Voiko historiaan luottaa? Kuinka monta kertaa voi syntyä uudelleen?”

tasapaino_aleksis

Kenen vuoro olla tänään Kivi? Entä uskaltaako yleisö keskeyttää? Kuva © Sanni Riihimäki

Esityksen loppuun työryhmä oli rakentanut kolme kohtausta, jotka kestivät niin kauan, kunnes yleisö keskeytti.

”Sillä vapautimme myös itsemme, sillä se antoi mahdollisuuden assosioida ja esittää mitä tahansa.”

Korjaamo Groupin kanssa yhteistyössä toteutettu Aleksis Kiven ihmeellinen elämä ajoittui sateiseen ja kylmään alkukesään, mutta hyisestä säästä huolimatta esitys sai katsojia

”Se tuntui sydämessä: ihmiset tulivat katsomaan meidän esitystämme, vaikka he olisivat yhtä hyvin voineet viettää aikansa sisätiloissa. En ole mistään aiemmasta jutusta saanut niin paljon myönteistä palautetta. Vieläkin ihmiset tulevat kommentoimaan sitä.”

Lue myös bloggaussarjan toinen osa: Teatteri perustuu luottamukseen. Uskon yhteistyöhön.

KOMMENTOI



*) Kentät jotka merkitty tähdellä ovat pakollisia.