Miten tehdä kohtaus, jolle 40 000 ihmistä hurraa?

helmikuu 26, 2010 kello 14:19 (Katri Heino)

Citius, Altius, Fortius!

Kun Jussi Sorjanen ryhtyi viime keväänä luotsaamaan Teatteri Vanhaa Jukoa, hän tiesi ottavansa vastuun ajan hermolla olevasta teatterista, joka pyrkii luomaan vastavoimaa Lahdessa, missä ”kulttuurin merkitys ei välttämättä ole aina kristallinkirkasta”, kuten Sorjanen asian ilmaisee.

Väen houkutteleminen teatteriin kaupungissa, jossa langetaan loveen laduilla ja mäkimontussa, ei ole helppo tehtävä.

”Lahtelaiset syttyvät urheilusta ja saavat siitä asioita, joita voisi luonnehtia pyhän kokemuksiksi. Se on kieltämättä kadehdittavaa. Miten tehdä teatterissa kohtaus, jolle 40 000 ihmistä hurraa?”

Kuva: Loma Graphics Oy Aki Loponen

Sorjanen nimeää yhdeksi tavoitteekseen saada katsomoon ihmisiä, jotka eivät lähtökohtaisesti pidä teatteria minkään arvoisena.

”Lahdessa on paljon heitä, joiden mielestä taiteilijat eivät lainkaan ymmärrä, mitä tässä kaupungissa tapahtuu. Juuri heidän pitäisi nähdä esityksiämme ja kokea niiden voima. Paradoksi onkin siinä, miten heidät saisi tulemaan teatteriin.”

Aihe lävistää koko talon

Olisi törkeää liioittelua väittää jukolaisten uusimman esityksen saaneen 40 000 ihmistä hurmoksiin, mutta ne, jotka ovat nähneet Kahdeksan surmanluotia, tietävät todistaneensa jotakin ainutlaatuista suomalaisessa teatterihistoriassa. Helsingin Sanomien kriitikko Marja Säkö ei turhaan kutsunut sitä vuoden teatteritapaukseksi.

”On mielettömän hienoa, että Juha Luukkosen ohjaus on herättänyt näin paljon kiinnostusta. Mutta olisi typerää kuvitella, että jokaisesta esityksestämme tulisi vuoden teatteriteko. Jos tekijät miettivät koko ajan vain otsikoita tai tavoitteita, päädytään taatusti metsään. Ei Luukkonenkaan tullut Jukoon takki auki ja uhonnut, että nyt lähtee – samppanjalasit valmiiksi!”

Olennaista teatterin tekemisessä on Sorjasen mukaan nöyryys ja täysipainoinen keskittyminen aiheeseen.

Häntä myös riipii jatkuva ajankohtaisuudesta hokeminen.

”Mikä tahansa asia on ajankohtainen, jos se esitetään juuri nyt. Juha Hurme on sanonut, että teatterissa tulisi tehdä nimenomaan aikaa vastaan olevia juttuja. Mitä näköalaa teatterille antaa muka se, jos katsomme kotimaan toimituksen uutisia ja poimimme ajankohtaiset aiheet niistä?”

Sorjanen mielestä tärkeintä on, että tekijät syventyvät aidosti ja kokonaisvaltaisesti siihen, mistä he aikovat yleisölleen puhua.

”Teatteri ei kestä sitä, että ensin luetaan Hesarin sarjakuvat, sitten käydään vähän töissä ja lopuksi mennään himaan, olipa ohjaajalla miten hieno visio ja komeita näyttämökuvia tahansa. Aiheen pitää lävistää koko talo.Ydin piilee siinä, että lippukassan myyjätkin tietävät, mistä esityksissä on kyse.”

Hyvä teatteri on aina yllättävää

Jussi Sorjanen lainaa puolalaista teatterivaikuttaja Jerzy Grotowskia, joka on luonnehtinut teatteria eräänlaiseksi kulkuvälineeksi aiheen pariin.

”Se on minusta ideaali ajatus. Kyse ei ole jonkin tekstin sanatarkasta toteuttamisesta produktioksi, vaan teatteri auttaa minua pääsemään sellaisten asioiden äärelle, jotka ovat oikeasti tärkeitä ja joita en välttämättä löytäisi ilman teatteria.”

”Teatterista puhutaan aina yhteisöllisenä kokemuksena, mutta tosiasiassa kyse on yksityisestä kokemuksesta. Toki esityksessä voidaan itkeä tai nauraa yhdessä, mutta oikeasti kyse on siitä, että ihminen saa kontaktin itseensä. Siksi teatteri on niin poikkeuksellinen taidelaji nykymaailmassa. Se tarjoaa mahdollisuuden peilata omia ajatuksia rauhassa, koska teatterissa ei ole muuta kuin aikaa, eikä katsojalle ole langetettu muuta velvollisuutta kuin istua penkissä.”

Sorjanen muistuttaa, että katsojan näkökulmasta teatteri on aina yllättävää, ja siksi niin kiinnostavaa. Koskaan ei voi varmuudella tietää, mitä esityksessä tapahtuu, toisin kuin elokuvassa, jossa kaikki toistuu aina samalla tavalla, samassa rytmissä.

”Huonoissa esityksissä yllättymisen vaaraa ei ole. Mutta parhaimmillaan teatteriesitys on niin helvetin voimakas kokemus, ettei sitä voita mikään.”

KOMMENTOI



*) Kentät jotka merkitty tähdellä ovat pakollisia.