Rahoituksen puute heikentää luonnonsuojelua

maj 5, 2019 kello 13:42 (Eija Mäkinen)

Vuonna 1992 Rio de Janeirossa hyväksyttiin biologista monimuotoisuutta koskeva YK:n yleissopimus, jonka mukaan luonnon monimuotoisuutta pitää tutkia, seurata ja suojella. Suomi on yksi niistä 190 maasta, jotka ovat ratifioineet sopimuksen.

Suomen kansallisessa biodiversiteettiohjelmassa, jonka strategia hyväksyttiin valtioneuvoston periaatepäätöksellä joulukuussa 2012, on kirjattu yhdeksi konkreettiseksi tavoitteeksi erityisen haitallisten lajien hallintaan saaminen vuoteen 2020 mennessä. Leviämisväyliä tulisi ohjelman mukaan valvoa niin, että haitallisten vieraslajien pääsy ja niiden asettuminen maahan torjutaan.

Panu Kunttu taittoi matkat saaristossa kajakilla. Kuva © Sanna-Mari Kunttu

– Takaraja häämöttää, mutta Suomi on hädin tuskin aloittanut koko työtä, sanoo Maailman luonnonsäätiön (WWF) johtavana metsäasiantuntija Panu Kunttu, joka on vieraslajiasioiden neuvottelukunnan jäsen. Hänestä tilanne kuvastaa hyvin suomalaista ympäristöpolitiikkaa: horisontti on olemassa ja poliitikot ja johtavat virkamiehet tietävät asianlaidan, mutta mitään ei tapahdu.

Kyse on rahasta ja sitä kautta arvostuksesta. Kuten Kunttu huomauttaa, ympäristöministeriön budjetti on kaikista ministeriöistä selvästi pienin.

– Rahoituksen puute on aina ollut akilleenkantapää luonnonsuojelutyön edistämisessä. Neljän viime vuoden aikana, kiitos Sipilän hallituksen, tilanne on vain pahentunut. Mitä tulee kurtturuusuun, sen suhteen on ollut tiedollinen puute. Torjuntatyötä ei ole voinut tehdä, koska emme ole tienneet, missä kaikkialla kasvustoja on. Nyt tiedämme, eikä julkishallinto voi enää väistää vastuutaan. On aika kääriä hihat!

Kaikkia lajeja tarvitaan

Viranomaisten hidastelu vieraslajien torjunnassa voi johtua siitä, ettei ongelmaa koeta akuutiksi. Verrattuna 1970-luvun vesakkomyrkytyksiin tai 1980-luvun happosateisiin haitalliset vieraslajit saattavat tuntua vähäpätöiseltä ongelmalta, koska niiden vaikutukset eivät nouse samalla tavalla näkyville. Tosiasiassa lajien karsiutuminen johtaa maapallon ekosysteemin heikkenemiseen, jopa romahtamiseen.

– Minulle luonnon itseisarvo on tosi tärkeää, kaiken työn lähtökohta, Kunttu sanoo.

– Näen, että ihmisen moraalisena olentona pitää ymmärtää paikkansa ja roolinsa ekosysteemissä. Kaikkia lajeja tarvitaan, ja niillä on olemassa oma arvonsa ihmisen tarpeista riippumatta.

Tiedot kurtturuusuesiintymistä on annettu ilmaiseksi myös muiden tutkijoiden käyttöön. Kuva © Sanna-Mari Kunttu

Luonnolla on hänelle myös henkilökohtainen merkitys, se on keidas ja akkulataamo.

– Olen luonteeltani utelias, ja luonnon tutkiminen tyydyttää uteliaisuuden tarvettani. Luonnossa oleminen rentouttaa ja vähentää stressiä. Ehkä siihen liittyy vähän eskapismiakin. Siellä syrjässä voi unohtaa asiat, jotka kaupungissa ovat päällimmäisinä. Myös estetiikalla on minulle tärkeä merkitys. Suomen luonto on äärimmäisen kaunis, niin vaihteleva. Saaristossa se korostuu, koska jokainen saari on oma mikrokosmoksensa; muodoiltaan, lajeiltaan, metsiltään ja rannoiltaan erilaisia.

Politiikan tulisi perustua tutkittuun tietoon

Kysymykseen, kenen vastuulla on huolehtia haitallisten vieraslajien torjunnasta, Kuntulla on selvä vastaus: politiikoilla. Sama pätee kaikkeen luonnonsuojeluun, niin metsistä huolehtimiseen kuin ilmastonmuutokseenkin.

– Meidän täytyy jatkuvasti pitää suuri kuva mielessämme ja ymmärtää, missä isot päätökset tehdään. Muutamien valistuneiden yksilöiden kulutusratkaisut eivät riitä, vaan muutokseen täytyy saada mukaan ne, joilla on todellinen lainsäädäntö- ja budjettivalta. Se on suurin haaste – pystyä kommunikoimaan tosiasiat päätöksentekijöille, jotta Arkadianmäellä tehtäisiin hyvää lainsäädäntöä ja annettaisiin riittävästi rahoitusta tälle työlle. Luotan siihen, että tutkimustieto antaa parhaat eväät tehdä kestävän kehityksen politiikkaa.

Hän sanoo kuitenkin olevansa huolissaan yhteiskunnallisen keskustelun tason laskusta ja siitä, miten mielipiteet ovat nykyään samanarvoisia kuin tutkittu tieto.

– Populismin nousu vaikuttaa valtavasti työhömme ja vaikeuttaa oikean tiedon eteenpäin viemistä. Hyvä esimerkki tästä on ilmastonmuutos. Kun meidän pitäisi puhua keinoista ja ratkaisuista, mitään edellytyksiä edetä ei ole, jos ja kun tietyt viite- ja poliittiset ryhmät ylenkatsovat koko asian.

Kunttu vakuuttaa, ettei ilmastonmuutokseen ja ympäristöongelmiin liittyvä denialismi ole tehnyt hänestä pessimistiä saati heikentänyt halua taistella luonnon puolesta, pikemminkin päinvastoin.

– Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Meidän pitää jatkaa määrätietoista luonnonsuojelutyötä.

Teaterstiftelsen Vivicas Vänner myönsi Panu Kuntulle keväällä 2018 apurahan kurtturuusun levinneisyyden kartoittamiseen Saaristomerellä. Tutkimushanketta ovat rahoittaneet myös Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö, Societas pro Fauna et Flora Fennica, Vuokon Luonnonsuojelusäätiö ja ELY-keskus.

Olethan lukenut Panu Kuntun tutkimushankkeesta kertovan sarjan ensimmäisen osan Kurtturuusu uhkaa ainutkertaista saaristoamme ja toisen osan Haluan olla mukana turvaamassa Suomen luontoa.

KOMMENTOI



*) Kentät jotka merkitty tähdellä ovat pakollisia.