Taiteilijan pyhä tehtävä on herättää ja vaikuttaa

syyskuu 2, 2014 kello 13:14 (Katri Heino)

Esittelemme säätiön tukemia ja palkitsemia tekijöitä. Vuorossa on turkulainen tanssija-koreografi Tiina Lindfors, Tanssiteatteri Erin perustajajäsen. Tämä on kolmiosaisen bloggaussarjan ensimmäinen osa.

********

Runosäkeet lipuvat seinällä, peileistä heijastuu valoa, ihmisten kuvajaisia. Näyttämöllä renessanssityylinen seurue valmistautuu pitoihin, Ritarien tanssi soi.

Äkkiä naisen katse tavoittaa toisen, kaltaisensa. Hetkessä tunnelma sähköistyy, katsoja aistii ilon, hämmästyksen, vaaran.

Kaksi Juliaa, Anneke Lönnroth (vas.) ja Tiina Lindfors. Kuva © Matti Kivekäs

Tiina Lindforsin uusin teos Julia & Julia on turkulaisen Tanssiteatteri Erin 25-vuotisjuhlavuoden pääteos. Pari viikkoa sitten Turun musiikkijuhlilla kantaesityksensä saanut baletti ottaa vahvasti kantaa oikeuteen rakastaa samaa sukupuolta. Samalla sulkeutuu ympyrä, joka alkoi piirtyä vuonna 1988, kun Helsingin juhlaviikkojen tilausteos, kahden naisen välistä rakkautta kuvannut Olennainen esitettiin ensi kerran.

– Se herätti valtavasti kohua. Maailma oli silloin huomattavan toisenlainen, Tiina Lindfors sanoo.

Kumarrus traditioille

Julia & Julia ei ehkä herätä kohua, mutta väkevyydessään se on ohittamaton puheenvuoro vähemmistöjen oikeuksien puolesta. Shakespearen Romeo ja Julia -tarinaa taitavasti varioiva teos alkaa harkitun keveästi ja vangitsee katsojan visuaalisesti tehokkailla kohtauksilla ja kuvilla.

Lindforsin version keskeinen teema – estetty rakkaus ja sosiaaliset ongelmat, jotka liittyvät lesbouteen ja homoseksuaalisuuden vapaaseen toteuttamiseen – syventää ja tummentaa kerronnan sävyä ja pakottaa katsojan pohtimaan omia asenteitaan.

Teoksen käsittelytapaan vaikutti maailmanpoliittinen tilanne. Vaikka asenteet ovat Olennaisen esitysajoista muuttuneet ja vähemmistöjen ääni päässyt aiempaa paremmin kuuluviin, kehitys on kulkenut myös taaksepäin muun muassa Venäjällä, jossa parlamentti hyväksyi viime tammikuussa homojen oikeuksien vastaisen niin sanotun homopropagandalain.

– Olen nähnyt Romeo ja Julia -baletin vähintään 15 kertaa elämässäni. Omaa sovitusta tehdessäni olen halunnut sekä kumartaa traditioille että uudistaa alkuperäisteosta. Kun seurasin Putinin toimia, minulle kristallisoitui nopeasti, miten käsittelen aihetta uudella tavalla.

Piikki Putinin lihassa

Julia & Julia -teoksessa Veronan kaupunki on vaihtunut itäiseen Venaron ruhtinaskuntaan, jossa miehet ovat Miehiä isolla ämmällä ja Miesten vaimot naisia pienellä ännällä. Ruhtinas kantaa nimeä Vladi B, ja alkuperäistarinan 14-vuotiaiden teinien sijaan toisiinsa rakastuvat aikuiset, naimisissa olevat naiset.

Aika- ja maantieteellisiä tasoja puhkova tanssiteos hyödyntää myös lyriikkaa, tekijänsä ihon alla kauan kyteneitä säkeitä.

– Olen nuoresta asti suunnitellut kirjoittavani runokokoelman nimeltään Julia & Julia pimeydessä, Lindfors kertoo.

Julia & Julia on visuaalisesti voimakas teos. Kuva © Matti Kivekäs

Esityksen loppu on ankara, se iskee kuin nyrkki. Se myös sinetöi Lindforsin ajatuksen siitä, ettei taide ole viihdettä. Näkymät lähihistorian julmuuksiin ja rautaesiripun taakse kaihertavat katsojan mieltä vielä pitkään sen jälkeen, kun Prokofjevin baletin viimeinen sävel on rauennut.

– Jotkut voivat kokea siirtymän baletin maailman turvallisuudesta raadolliseen nykymaailman kuvaukseen liian voimakkaana, ehkä pelottavanakin, mutta taiteilijana en voi välttää totuuden kuvaamista.

Taiteella on aina sanoma

Hannele Jyrkän toimittamassa kirjassa Nykykoreografin jalanjäljissä (Like, 2011) Tiina Lindfors valottaa työskentelynsä periaatteita ja muistuttaa, ettei taide leiju omissa sfääreissään, vaan se on konkreettisesti ja puhuttelevasti kiinni yhteiskunnassa.

Hänen mukaansa trendien perässä juoksijat ovat unohtaneet taiteilijan vastuunsa. Tanssiteoksissa se näyttäytyy kaahotuksena ja lattialla pyörimisenä ilman minkäänlaista välittyvää ajatusta.

– Lippunsa maksavia ihmisiä ei voi rajallisella vapaa-ajallaan vaatia katselemaan itsekeskeistä pyöriskelyä, vaan taiteilijan on tarjottava yleisölle sisältöä ja struktuuria. Dramaturgisesti toimiva näyttämöteos vaatii valtavasti työtä, sillä jokaisen yksityiskohdan tulee olla harkittu ja viimeistelty. Se ei tarkoita, että taideteos olisi lukittu. Näyttämöteokseen liittyy aina myös jumalainen liikkumavara, joka on tulkitsijoiden harteilla.

Ruhtinas Vladi B erottaa Juliat. Roolissa Lassi Sairela. Kuva @ Matti Kivekäs

– Taiteella tulee olla myös sanoma. Sen ei aina tarvitse olla vavahduttava tai pyrkiä muuttamaan ihmisten ajatuksia. Minä teen usein sellaisia teoksia, koska mielestäni maailmassa on aika paljon asioita, joihin jokainen voi omalta pieneltä osaltaan pyrkiä vaikuttamaan.

Taide puhuttelee meitä

Lindfors sanoo olevansa ylpeästi maailmanparantaja, koska ajatusten herättäminen ja vaikuttaminen on taiteilijan pyhä tehtävä.

– Se, joka sanoo, että maailmanparantaminen on naiivia, kertoo lähinnä itsestään. Minulla on palo sanoa mielipiteeni ja pyrkiä vaikuttamaan. Olen aloittanut ihmisoikeustaistelut jo 17-vuotiaana. Rakkauden monikasvoisuudesta valistin ihmisiä 1980-luvulla ja työskentelin Seta ry:ssä samaan aikaan, kun presidentti Tarja Halonen toimi puheenjohtajana.

– En ole tietenkään niin lapsellinen, että kuvittelisin taiteen pystyvän muuttamaan ratkaisevasti maailmantilaa. Mutta jo se, että kykenee vaikuttamaan yhden ihmisen sydämeen, mielentilaan ja tunteisiin ja sitä kautta älyyn, on valtava saavutus. Jos taidetta ei olisi, kaikkia kyllä itkettäisi.

Julia & Julia -baletin ensi-ilta Tanssiteatteri Erissä 11.9.2014 klo 19.

Lue myös bloggaussarjan toinen osa: Musiikista ja tanssista syntyy kineettistä runoutta.

KOMMENTOI



*) Kentät jotka merkitty tähdellä ovat pakollisia.