Vaikka Vivica Bandlerin teatteriura oli huikea, hän itse luonnehti sitä 45 vuodeksi sulkumerkeissä. Alun perin hän haaveili elokuvaohjaajan urasta, mahdollisuudesta tarkastella ihmistä lähikuvassa.

Unelmansa tähden hän matkusti 1930-luvulla Lappiin ja tarjoutui oma-aloitteisesti ranskalaisen ohjaajan Jacques Feyderin assistentiksi. Matka jatkui Pariisiin, missä Bandler työskenteli myös Maurice Clochen kanssa. Haave elokuva-alasta kuitenkin kariutui, sillä aika ei ollut vielä kypsä naisohjaajille.

MUSTAA NAURUA

Toisen maailmansodan jälkeen Bandler palasi Ranskaan, Pariisin mustien maailmaan, josta tuli mullistava kokemus. Värillisiltä hän oppi, ettei ihmisen kannata koskaan olettaa, että elämä olisi onnellista. Silloin voi joka päivä kokea jonkin positiivisen yllätyksen. Uudet ystävät opettivat myös, että pettymykset voi nujertaa itseironialla, ”mustalla naurulla”.

Bandlerin avarakatseisuus, sivistys, äly, lämpö, kuuntelemisen taito ja suorapuheisuus olivat ne piirteet, jotka lumosivat niin satunnaiset keskustelukumppanit kuin rakastetutkin. Niihin ihastui myös kotimaansa natsimiehitystä paennut itävaltalainen aristokraatti Kurt Bandler, jonka kanssa Vivica solmi avioliiton sota-aikana. Vaikka 20-vuotinen liitto päättyi eroon, ystävyys ja sukunimi säilyivät, sillä ”isäni oli tärvellyt omani”, kuten Vivica Bandler päätöstään perusteli.

HUVILAKADUN KEITTIÖ

Vivica Bandlerin keittiöstä Helsingin Eirassa tuli vuosien saatossa legendaarinen kulttuurin tekijöiden kohtaus- ja turvapaikka, jossa käytiin innoittuneita keskusteluja ja synnytettiin läjäpäin uusia ideoita. Siellä, suuren puuhellan lämmössä, istuivat iltaa niin Lasse Pöysti, Birgitta Ulfsson, Edward Albee, Bertolt Brecht, Ariane Mnouchkine kuin myös teatterintekijöistä läheisin, Dario Fo.

Vivica Bandler toimi aktiivisesti useissa kansainvälisissä teatterialan järjestöissä niin jäsenenä kuin puheenjohtajanakin, ja hänet palkittiin ansioistaan lukemattomilla mitaleilla ja tunnustuksilla. Kuvaavaa on, että vuonna 1999 akateemikon arvonimen saanut Bandler kertoi itse arvostaneensa eniten Stadin Slangi -yhdistyksen myöntämää Stadin friidu -titteliä.