”Niin, minä olen agronomi”, kuului vastaus, kun Vivica Bandlerilta kysyttiin, pitääkö teatterinjohtajalla olla akateeminen koulutus. Hänen mukaansa ihmiselle teki hyvää, kun tällä oli kynsien alla vähän multaa.

Agronomiopintoihin kuuluvan harjoitteluvuoden Bandler työskenteli Suontaan kartanossa; jakson, jota hän luonnehti yhdeksi rakkaimmista muistoistaan. Tutustuminen suomensuomalaiseen kansaan oli hänelle lähes runebergiläinen elämys.

Myöhemmin Vivica Bandler hoiti sukunsa omistamaa Saaren kartanoa Tammelassa. Maanviljelys ja teatteri muistuttivat hänen mukaansa toisiaan, sillä molemmat vaativat järkeä ja taidon pitää jalat maassa. Maanviljelys teki hänestä myös valveutuneen, luontoa puolustavan ympäristöaktivistin.

SODAN PERINTÖ

Isänmaallisen kotikasvatuksen saanut Vivica Bandler toimi sotien ajan lääkintälottana. Hänelle Suomen itsenäisyys oli äärettömän tärkeä asia, eikä hän epäröinyt lähteä rintamalle.

Kun Vivica hyvästeli kotiväkensä Helsingin Huvilakadulla, hän tajusi, miten jokainen päivä oli kuin lahja. Sotakokemukset karaisivat ja opettivat kiroilemaan kuin rantajätkä, mutta tunne siitä, että elämä on lahja, ei milloinkaan kadonnut.

VELJEKSET PARIISISSA

Vivica Bandler oli ylpeä suomalaisuudestaan. Historiantuntemustaan hän hyödynsi kekseliäästi ohjatessaan Helsingin 400-vuotisjuhliin runsaasti myönteistä huomiota herättäneen, 52 ”elävästä kuvasta” koostuneen juhlakulkueen.

Vuotta myöhemmin, 1951, Bandler ohjasi Aleksis Kiven “Seitsemän veljestä” Saaren kansanpuiston harrastajateatteria varten. Hän vei esityksen myös ensimmäisenä ohjaajana ulkomaille, Pariisiin, ja aloitti näin ennakkoluulottoman toimintansa suomalaisen kulttuurin sanansaattajana maailmalle.

Suomalaisuus näkyi vahvasti myös Le Club du Sauna -yöklubissa, jonka Vivica Bandler organisoi Helsingin olympialaisten VIP-vieraille Handelsgilletin takapihan tiloihin. Sisustuksen suunnitteli Tove Jansson, ja tuttavapiiri toimi tarjoilijoina. Yöklubista saatu voitto jaettiin teatteristipendeinä.